Laiskoja tavoitteita

Monella opiskelut on ohi, tai ainakin alkaa olemaan loppusuoralla. Työt on tehty. Oon sen verran ankara itelleni, etten suostu myöntämään olleeni ahkera, vaikka oisin puskenu duunia ihan älyttömästi. Ehkä sitä kannattaisi olla vähän armollisempi itsellensä...vai?

Tavoitteita pitää olla. Tai pikemminkin unelmia pitää olla, jotka muodostuvat sitten tavoitteiksi. Moni yrittää napata liian ison palan kakkua yhdellä kertaa. Esimerkki tavoitteina voisivat olla vaikka "olympiakullan voittaminen vuoden päästä" tai "kandin valmistuminen viikon sisään". Valitettevasti liian moni herää tavoitteidensa pariin liian myöhään, jolloin se pala on liian iso nieltäväksi kerralla.

Narisen aina tasaisin väliajoin omaa saamattomuuttani ja laiskuuttani. "Alotin lukee tenttiin vasta edellisenä iltana..." ja "En vaa jaksa venytellä iltasi...". Kuulostaako yhtään tutulta?

Mitäs jos jakaisi tien unelmiin pieniin palasiin? Loisi suunnitelman, joka on armollinen itselleen, mutta tarpeeksi haastava.

Koulujutuissa sinulla on roikkumassa 400 sivun tenttialue ja 10 sivun kirjallisuuskatsaus. Deadline on 30 päivän päästä. Jaat nuo "urakat" 30... tulee päivässä luettavaa 13.3 sivua ja kirjoitettavaa 0.3 sivua. Ei kuulosta pahalta verrattuna siihen viimoisen illan lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Mikä olisi hyvä sovellutus urheiluun... No otetaan esimerkki omasta lajistani uinnista. Pääkisat ovat 4 kuukauden päästä ja haluan hioa starttini, käännökseni ja maaliintuloni kuntoon. Oletetetaan että urheilija on ahkera harjoittelija ja käy tunnollisesti 10 allasta viikkoon. Eli matikalla... 4 viikkoa = 1 kuukausi. 4 kuukautta = 16 viikkoa --> 16x 10 treeniä 160 treeniä ennen pääkisoja. Urheilija tekee sopimuksen itsensä kanssa, että jokaisessa näissä treenissä teen 10 todella laadukasta käännöstä, starttia ja maaliintuloa. 160x10 = 1600 laadukasta toistoa per osa-alue. Aika paljon eikö? Ja toi 10 laadukasta toistoa on aika alakanttiin laskettu vielä, se voisi olla helposti uintitreeneissä 20 tai 30!

Pointtina se, että tekee laadukasta työtä sen verran mihin on varmasti valmis sitoutumaan ja on armollinen itselleen - huonoja hetkiä tulee! Pienellä kikkailulla lukujen kanssa ja hauskan laiskan tavoitteenasettelun kanssa, voi tulla aika paljon laadukasta työtä ja sitä kautta parempaa tulosta!

Mikä olisi sinulle hyvä sovellutus?

PS. Lukiossa olin sitä mieltä, ettei matikasta oo mitään hyötyä. Math strikes back!

Ylinationalistista katsomovalmentamista

Päivän polttava aihe on tuntunut olevan Robert Heleniuksen nyrkkeilymatsi ja etenkin lopputulos. Tuomioon en lähde sen suuremmin ottamaan kantaa, koska en ymmärrä nyrkkeilyn sääntöjä tarpeeksi hyvin sanoakseni mikä on oikein ja väärin. Matsi kirvoitti toisenlaisia ajatuksia, joista haluan avautua.

Olin Mikon kanssa baarissa katsomassa nyrkkeilymatsia lauantai-iltana. Aluksi yritettiin mennä Matsi-baariin kattomaan peliä, mutta oli sen verran täyttä, et siirryttiin playersiin päin. Sielläkin oli ihan kiitettävästi porukkaa. Päästiin ns. käytävä/seisomapaikalle. Ilmassa leijui sellainen kevyt testosteronin/kaljan pöllähdys. Samalla yritin vältellä katsekontaktia humalaisten keski-ikäisten miesten kanssa, etten vaa joutuisi tahtomattani playerssin mestaruusmatsiin. Katse visusti siis screenille...

Dereck Chisoran astellessa areenalle, baarissa alkaa hirveä buuaus ja huuto. "Vitun neekeri!" "Turpaan tollaselle pellelle!" jne. Heleniuksen vuoron tullessa sama meininki jatkuu "pistä sille neekerille turpaa!!". Matsin aikana Chisora provosoi Heleniusta tekemällä erilaisia poseerauksia. Välitön palaute Suomen kansalta on: "vitun pelle! ei tollanen kuulu urheiluun, ANNA SILLE TURPAA!!"

Myös Helenius saa oman osansa huudoista: "Yritä nyt edes!" "Älä pakittele!" "Oisit nyt helvetti lyöny!"

Kävi ärsyttämään ihan hemmetisti tollanen turha rasistinen huutelu. Naurettavaa et seki pitää sotkee tällaseen mukaan. Kyseessä on vaa 1vs1 matsi, jossa katsotaan kumpi on parempi. Osalle kyseessä on ilmeisesti jotain suurempaakin.

Tuo katsomovalmentaminen käy kans hirttämään ihan kunnolla kiinni. Samanlaista huutelua kuulee lätkäpeleissä kun joku sutasee tyhjästä maalista ohi "Kyllä tuosta nyt ois pitäny pistää sisää". Itsekin oon syyllistynyt katsomovalmentamiseen, juu myönnetään. Nykyisin oon pyrkiny karsimaan omalla kohallani sitä aika rajusti, koska ei ne miehet siellä telkkarissa oo minkään sattuman kautta urheilemessa. Ihmisille vois sanoa, että olkaapa ite siellä matsissa jos oisitte pistäny sisään tai lyöneet kunnolla, kerta se on niin helppoo.

Hyvä juttuhan tässä Heleniuksen voitossa on se, että Suomesta on hyvää vauhtia tulossa nyrkkeilykansa ja kaikista Heleniuksen pitkäaikaisia faneja.

Tulevaisuudessa pyrin ite fanittelemaan matseja jostain muualta kuin baarista, ettei jää paha maku suuhun...

Nii ja tosiaan Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!