Vanha koira ei opi kuin uusia temppuja

Otsikko on lainattu Alpolan Matilta, kiitos siitä. Tänään kävelessä kotiin päivällä funtsin sitä, miten monilla ihmisillä tiedonjano loppuu. Olen törmännyt valitettavan moneen valmentajaan, jotka tuntuvat tietävän kaikesta kaiken eivätkä kouluta enää itseään eteenpäin. Aiheestahan päästäisiin pidemmälläkin pohdinnalla filosofiaan ja siihen, että kuinka paljon ihminen voi tietää ja mitä tieto on. Nyt en sukella kuitenkaan niin syvälle. Ehkä joku toinen kerta.

Itse en usko siihen, että ihminen voisi olla kaikkitietäväinen jossain vaiheessa. Kaikesta voi aina oppia jotain uutta. Keskustelin Pulkkisen Tommin kanssa viikonloppuna siitä, että onko esimerkiksi kokeneen uinti-ihmisen järkevä mennä uimaliiton taso1 valmentajakoulutukseen. Tommi oli sitä mieltä, että myös kokenut ihminen voi oppia kyseiseltä kurssilta jotain uutta. Komppaan tätä mielipidettä. Kuten Tommi sanoi, niin asenne ratkaisee. Jos suhtaudut ylimielisesti aiheeseen, niin tuskinpa opit mitään uutta. Kun taas olet avoin, niin työkalupakkiin voi tarttua vaikka mitä mukavaa.

Itse pyrin nykyisin menemään kaikille luennoille sillä periaatteella, että jos opin yhdenkin uuden asian, niin hommasta oli hyötyä.

Hyvä esimerkki uudesta oppimisesta tulee Judon maailmasta. Telkasta tuli kerran dokkari jostain judogurusta, mikä oli harrastanut lajia 60-70 vuotta ja omisti jonkun 25 Danin punamustavyön. Tämä guru seuraili innokkaana lasten judokurssia, jossa käytiin alkeita läpi. Mieheltä kysyttiin, että miksi hänen kaltainen guru kuluttaa aikansa tällaiseen. Guru vastasi jotenkin niin, että koskaan ei tiedä mitä aarteita voi tarttua matkaan, kunhan pitää vain avoimen mielen. Samaan lauseeseen mies peräänkuulutti, että lapsilta oppii parhaiten.

Now that's what I call Guruism