Villen turinat

Missä välissä teoriasta tuli faktaa?

2012-01-31T22:25:00.004+02:00

Saunoin viime vklp Kassun kanssa kerrostalomme yleisellä saunavuorolla. Aihe jostain kumman syystä ajautui tieteeseen ja eri teorioihin. Sanoin että urheilun puolella on monia vähän hataroita teorioita. Luen Zatsiorskyn ja Kraemerin science and practice of strength training kirjaa paraikaa, jossa puhuttiin klassisesta superkompensaatiosta ja muista teorioista jotka selittäisi suorituskyvyn parantumista. Teorioista lukeminen herätti pienen anarkistin taas.

Siinä keskustelun tiimellyksessä nousi ajatus mieleen, että miksi ihmiset mieltävät tutkimuksista saadun tiedon usein 100% varmuudella faktaksi? Usein keskusteluissa ja arkikielessä ihmiset käyttävät hyvin voimakkaita ja painavia sanamuotoja, jotka viittaa siihen että tutkimustulos on oikeassa. Esimerkiksi "Tutkimuksen mukaan kreatiinista EI OLE hyötyä".

Itse tutkimuksissahan näin ei lue. Vaan siellä on varovaisia valintoja käytetty. Vapaasti suomennettuna muodot ovat tyyliin "Tutkimuksen mukaan kreatiinista EI VÄLTTÄMÄTTÄ ole hyötyä" tai "Tulokset osoittavat että kreatiinista VOISI MAHDOLLISESTI OLLA hyötyä".

Painaako sana TIEDE niin paljon kupolin takaraivossa, että sieltä maailmasta tullutta ei voi kyseenalaistaa?

Teoriathan ovat vain nimensä mukaisesti TEORIOITA. Yksi mahdollinen selitys jollekin ilmiölle. Eli...ei siis 100% faktaa.

Miksi ihmiset kumartaa niin orjallisesti eri teorioille?

Valmentajakahvit VOL 1

2012-01-26T00:11:00.004+02:00

Nyt alkaa tapahtua! Huomenna käynnistyy ekat valmentajakahvit! Kahvien historiahan juontaa juurensa syksyyn 2011. Juuso soitti meikälle ja ehotti, että mitäs jos pistettäis tällanen viritelmä pystyyn.

Viritelmän ideahan oli tarjota opiskelijoille hyvä forumi, johon tulla spekuloimaan urheilusta. Liikuntatieteellisessä on paljon fiksuja tyyppejä, joilla on paljon annettavaa urheilulle. Forum on vain puuttunut. Nyt sitä on tarjolla. Jokaisella kahvilla olisi tarkoitus saada jonkun alan ammattilainen puhumaan asiasta X. Ideana ei ole, että tämä olisi joku luento, missä ammattilainen paasaa miten asia on. Kahveilla nimenomaan vaihdetaan ajatuksia ja keskustellaan!

Tässä ensimmäisten kahvien kutsu:

"Hyvät opiskelijatoverit!

Historian ensimmäiset liikuntatieteiden opiskelijoiden valmentajakahvit ovat näkemässä päivänvalon!

Ensimmäiseksi puhujaksi on varmistunut Sami Kalaja, joka tulee puhumaan taidon oppimisesta. Samia voi luonnehtia jopa guruksi liikuntataitojen oppimisen saralla. Hän on työskennellyt esimerkiksi huippu-urheilijoiden Jani Tanskasen ja Jere Hårdin kanssa.

Ajankohdaksi tapahtumalle on varmistunut 26.1. klo 09-11, paikkana KIHU:n kokoustila Hipposhallilla. Sisäänkäynti monitoimitalon tai Hipposhallin puolelta. Tarjolla on hyvien juttujen lisäksi kahvia ja pientä purtavaa. Tapahtuma on TÄYSIN ILMAINEN!

Ota kaverisi mukaan ja tule osallistumaan historian ensimmäisille valmentajakahveille!

Terveisin,

Liikunnan Riemu"

Oon aika innoissani tästä, että huomenna tää asia konkretisoituu. Niinkuin tänään puhuttiin ystävien kanssa, että monesti heitellään kyllä hienoja ideoita ilmoille jäätävine powerpointteineen, käppyröineen ja suunnitelmineen, mutta... toteutus on usein hyvin nihkeä. Jäädään pyörittelemään. Nyt on tartuttu tuumasta toimeen ja ekat kahvit näkee huomenna päivänvalon!

Mahtavaa!

Ylimääräistä aikaa

2012-01-15T21:54:00.002+02:00

Saispa lisää tunteja päivään. Noita tunteja moni kaipaa lisää päiväänsä. Ajanpuute on "hyvä" tekosyy moneen tilanteeseen. Kouluhommat on myöhässä... ei oo vaan ollut aikaa. Et oo kerenny näkemään kavereita tai soittelemaan... no on vaan ollu niin kiirettä. Tänäänkään en oo kerenny mitään tekemään... ei oo vaan ollu tunteja päivässä tarpeeks.

Havahduin tähän asiaan ihan kunnolla joskus 1,5 vuotta takaperin. Rupesin funtsimaan et onko oma elämä tai ylipäätään muiden ihmisten elämä muka niin hemmetin hektistä, että kokoajan tarvii lisäaikaa. Päädyin siihen lopputulokseen, ettei se oikeesti oo.

Aloin jaottelemaan hommia tasaisesti päiville. Karsin turhaa jäätämistä pois ja muutenkin pyrin tekemään kaikista muista aikatauluista tehokkaampia. Tän seurauksena sain ennätysmäärän kouluhommia tehtyy + hoidettua muutkin elämän osa-alueet ihan kunnialla.

Nyt kyllä lähiaikoina oon sortunu aika pahasti taas siihen epätehokkaaseen ajankäyttöön. Tuo tehokkaana oleminen on pidemmän päälle ihan kuluttavaa puuhaa.

Voit kysyä iteltäs, että onko siun oma elämä oikeesti niin hektistä mitä luulet? Oo ihan rehellinen ittees kohtaan, älä yhtään kaunistele. Kuinka paljon päivästä kuluu turhaan jäätämiseen? Jos huomaat saman ilmiön, kuten ite huomasin aikanaan, niin koita ihan piruttain tota ajankäytön tehostamista. Turha jäätö pois, niin huomaat et alkaa löytyy aika paljon ylimäärästä aikaa. Henkisesti tietysti se vaatii pientä itsekuria.

Niin ja.... onha se jäätäminen vaa kivaa:)

Sutimista

2012-01-08T21:48:00.004+02:00

Luvattoman pitkä aika siitä, kun viimeks kirjottelin tänne. Joku on saattanu varmaan miettii, et oonko lopettanu kirjoittamisen tänne kokonaan. Valitettavasti niille, jotka toivo sitä, niin näin ei ole tapahtunu ainakaan vielä. Yksinkertaisesti ei oo vaan kokenu, et ois jotain sanomisen arvoista. Eikä nykysin jotenkin jaksa vaan päivitellä sellasta "mitä kuuluu" tyyppistä blogia. Niitä on netti pullollaan.

Talvi tuli ja se herätti vanhat ajatukset pintaan. Tästä asiasta oon aikasemminkin kirjoittanu blogiin, mutta kirjoitetaan nyt uudestaan. Kaikki uinnin parissa toimivat tietää, että uinnissa hyvä käsiveto on pitävä. Veto ei sudi tyhjää, vaan se on kuin pitäisit jostain kahvasta/kulmasta kiinni. Talvella kun pyöräilet, niin jos polkaiset ekat polkaisut liukkaalla liian kovaa niin pyörä sutaisee tyhjää. Jos kuitenkin alotat ekat polkaisut rauhallisesti ja lähet sitten lisäämään voimaa ja frekvenssiä, niin pyörä pitää alusta saakka hyvin. Sama ajatus pätee uinnissa. Etenkin sprinttimatkoilla, jos käytät ekoihin käsivetoihin liikaa voimaa tai yrität pyörittää käsiä liian agressiivisesti, niin kulutat aika paljon turhaa energiaa eteenpäin menemisee. Kaveri joka malttoi mielensä, todennäköisesti pääsi alusta asti leikkiin paremmin kiinni ja jaksoi lopussa paremmin.

No ammatti-ihmisille ei varmaan mitään uutta, mutta ite tykkään tuosta talvella pyöräilystä hyvänä vertauskuvana oikeanlaiseen meininkiin.

Sit siihe "mitä kuuluu"- osastoon...

Joululomalla innostuin Guns N rosesista aika paljon. Kuunnellu nyt bändin tuotantoa ihan urakalla, ja harmi että bändin tykkikokonaisuus hajosi jo niin aikaisin. Harvalla bändillä tuntuu enää olevan ykkösmiehitys kasassa.

Treenit menny ihan kohtalaisesti. Imatralla tuli tehtyä jonkin verran startteja, koska siellä on omegan uus jakkara. Tai se päällinen pelkästään, mutta kuitenkin. Hemmetin hyvä juttu että sinne on saatu se. Vielä kun tänne Jyväskyläänkin saataisiin EDES YKSI... Puntilla tehty muutamia sarjaennätyksiä. Tänään tein dipeissä ja leuoissa lisäpainolla sarjaenkat. Hyvä niin.

Mutta ei nyt muuta tältä erää. Palataan asiaan mahdollisimman äkkiä

Laiskoja tavoitteita

2011-12-15T01:01:00.005+02:00

Monella opiskelut on ohi, tai ainakin alkaa olemaan loppusuoralla. Työt on tehty. Oon sen verran ankara itelleni, etten suostu myöntämään olleeni ahkera, vaikka oisin puskenu duunia ihan älyttömästi. Ehkä sitä kannattaisi olla vähän armollisempi itsellensä...vai?

Tavoitteita pitää olla. Tai pikemminkin unelmia pitää olla, jotka muodostuvat sitten tavoitteiksi. Moni yrittää napata liian ison palan kakkua yhdellä kertaa. Esimerkki tavoitteina voisivat olla vaikka "olympiakullan voittaminen vuoden päästä" tai "kandin valmistuminen viikon sisään". Valitettevasti liian moni herää tavoitteidensa pariin liian myöhään, jolloin se pala on liian iso nieltäväksi kerralla.

Narisen aina tasaisin väliajoin omaa saamattomuuttani ja laiskuuttani. "Alotin lukee tenttiin vasta edellisenä iltana..." ja "En vaa jaksa venytellä iltasi...". Kuulostaako yhtään tutulta?

Mitäs jos jakaisi tien unelmiin pieniin palasiin? Loisi suunnitelman, joka on armollinen itselleen, mutta tarpeeksi haastava.

Koulujutuissa sinulla on roikkumassa 400 sivun tenttialue ja 10 sivun kirjallisuuskatsaus. Deadline on 30 päivän päästä. Jaat nuo "urakat" 30... tulee päivässä luettavaa 13.3 sivua ja kirjoitettavaa 0.3 sivua. Ei kuulosta pahalta verrattuna siihen viimoisen illan lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Mikä olisi hyvä sovellutus urheiluun... No otetaan esimerkki omasta lajistani uinnista. Pääkisat ovat 4 kuukauden päästä ja haluan hioa starttini, käännökseni ja maaliintuloni kuntoon. Oletetetaan että urheilija on ahkera harjoittelija ja käy tunnollisesti 10 allasta viikkoon. Eli matikalla... 4 viikkoa = 1 kuukausi. 4 kuukautta = 16 viikkoa --> 16x 10 treeniä 160 treeniä ennen pääkisoja. Urheilija tekee sopimuksen itsensä kanssa, että jokaisessa näissä treenissä teen 10 todella laadukasta käännöstä, starttia ja maaliintuloa. 160x10 = 1600 laadukasta toistoa per osa-alue. Aika paljon eikö? Ja toi 10 laadukasta toistoa on aika alakanttiin laskettu vielä, se voisi olla helposti uintitreeneissä 20 tai 30!

Pointtina se, että tekee laadukasta työtä sen verran mihin on varmasti valmis sitoutumaan ja on armollinen itselleen - huonoja hetkiä tulee! Pienellä kikkailulla lukujen kanssa ja hauskan laiskan tavoitteenasettelun kanssa, voi tulla aika paljon laadukasta työtä ja sitä kautta parempaa tulosta!

Mikä olisi sinulle hyvä sovellutus?

PS. Lukiossa olin sitä mieltä, ettei matikasta oo mitään hyötyä. Math strikes back!

Ylinationalistista katsomovalmentamista

2011-12-06T19:57:00.005+02:00

Päivän polttava aihe on tuntunut olevan Robert Heleniuksen nyrkkeilymatsi ja etenkin lopputulos. Tuomioon en lähde sen suuremmin ottamaan kantaa, koska en ymmärrä nyrkkeilyn sääntöjä tarpeeksi hyvin sanoakseni mikä on oikein ja väärin. Matsi kirvoitti toisenlaisia ajatuksia, joista haluan avautua.

Olin Mikon kanssa baarissa katsomassa nyrkkeilymatsia lauantai-iltana. Aluksi yritettiin mennä Matsi-baariin kattomaan peliä, mutta oli sen verran täyttä, et siirryttiin playersiin päin. Sielläkin oli ihan kiitettävästi porukkaa. Päästiin ns. käytävä/seisomapaikalle. Ilmassa leijui sellainen kevyt testosteronin/kaljan pöllähdys. Samalla yritin vältellä katsekontaktia humalaisten keski-ikäisten miesten kanssa, etten vaa joutuisi tahtomattani playerssin mestaruusmatsiin. Katse visusti siis screenille...

Dereck Chisoran astellessa areenalle, baarissa alkaa hirveä buuaus ja huuto. "Vitun neekeri!" "Turpaan tollaselle pellelle!" jne. Heleniuksen vuoron tullessa sama meininki jatkuu "pistä sille neekerille turpaa!!". Matsin aikana Chisora provosoi Heleniusta tekemällä erilaisia poseerauksia. Välitön palaute Suomen kansalta on: "vitun pelle! ei tollanen kuulu urheiluun, ANNA SILLE TURPAA!!"

Myös Helenius saa oman osansa huudoista: "Yritä nyt edes!" "Älä pakittele!" "Oisit nyt helvetti lyöny!"

Kävi ärsyttämään ihan hemmetisti tollanen turha rasistinen huutelu. Naurettavaa et seki pitää sotkee tällaseen mukaan. Kyseessä on vaa 1vs1 matsi, jossa katsotaan kumpi on parempi. Osalle kyseessä on ilmeisesti jotain suurempaakin.

Tuo katsomovalmentaminen käy kans hirttämään ihan kunnolla kiinni. Samanlaista huutelua kuulee lätkäpeleissä kun joku sutasee tyhjästä maalista ohi "Kyllä tuosta nyt ois pitäny pistää sisää". Itsekin oon syyllistynyt katsomovalmentamiseen, juu myönnetään. Nykyisin oon pyrkiny karsimaan omalla kohallani sitä aika rajusti, koska ei ne miehet siellä telkkarissa oo minkään sattuman kautta urheilemessa. Ihmisille vois sanoa, että olkaapa ite siellä matsissa jos oisitte pistäny sisään tai lyöneet kunnolla, kerta se on niin helppoo.

Hyvä juttuhan tässä Heleniuksen voitossa on se, että Suomesta on hyvää vauhtia tulossa nyrkkeilykansa ja kaikista Heleniuksen pitkäaikaisia faneja.

Tulevaisuudessa pyrin ite fanittelemaan matseja jostain muualta kuin baarista, ettei jää paha maku suuhun...

Nii ja tosiaan Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Kahvia ja hypoteeseja

2011-11-29T10:33:00.005+02:00

Viimeksi lupailin kirjoittaa jotain ajatuksiani kokoon parsivaa tekstiä. Sitä ei ole vielä tällä kertaa luvassa. Ihan tilanteen päivittelyä vaan...

Alkuun pieni jäniskevennys. Olin lähdössä eilen tapani mukaan kiireellä kandimittauksiin hippokselle. Heitin samalla roskia ja kartonkia keräykseen. Samalla kun pistin kartonkeja kierrätykseen, niin puhelimessa soi muistutus, että lähdepä Ville mittauksiin. No check! Ajatuksissani puhelin jäi kartonkikeräyksen päälle ja kannen avattua se lensi tietysti keräyksen taakse. Ite en tietysti tajunnu tätä heti ja mätin tyytyväisenä tyhjät tölkit menemään. Ekana tietysti luulin, että puhelin oli menny tölkkien mukana keräykseen. No... ei muuta kuin laatikko ympäri ja kaikki tavara ulos ja tonkimaan. Kun olin saanu kaiken tarpeellisen ulos, niin tietysti siinä vaiheessa huomaan, et perhana... puhelin on keräyksen takana maassa... Onni onnettomuudessa. Tärkeintä et känny löyty!

Mutta sitten itse asiaan. Kandiseminaarissa mietiskelin tieteen tekemistä, kun opettajamme sanoi että tutkimuksessa hypoteeseille pitää olla pätevät perustelut. Rupesin pohtimaan sitten, että hetkinen...onko ne perustelut hypoteeseille kovan tieteen tekemisen edellytys. Kysyin asiasta, ja vastaus oli aikalailla kyllä. Sisäinen anarkisti nosti päätään jälleen kerran. Pisti vaan miettiin, että eikös aika moni suuri keksintö oo löydetty vahingossa, idealla "no koitetaan nyt tätä". Vähän rajottavaa toisaalta, et ei kannusteta spontaaniin tieteen tekemiseen, mitä esimerkiksi lapset harrastaa päivittäin. Oppimisprosentti on aika paljon kovempi! Ite ainakin haluisin tehä tiedettä ennemmin sillein, että kunhan nyt vaan kokeillaan ja katotaan. Toisaalta pitää miettii, et haluaako kukaan lähtee rahottaa miun tutkimuksia, jos oon tolla mentaliteetilla liikenteessä. Aikamoista pujottelua tää elämä.

Toinen asia, josta halusin mainita blogin puolella on kahvitustilaisuus, mitä Juuson kanssa ollaan tuumailtu nyt tässä lähipäivinä. Pistän oheen viestin, jonka heitin meidän ainejärjestön sivuille.

**********************************************************************

Valmentajakahvit

Ammattivalmentajille järjestetään ympäri Suomea jatkuvasti erilaisia keskustelu- ja koulutustilaisuuksia, joissa valmentajat vaihtavat kokemuksiaan ja mielipiteitään. Opiskelijoille vastaavia tilaisuuksia ei ole juurikaan järjestetty. Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa opiskelijoiden keskuudessa on valtava tietomäärä eri urheilulajeista.

Mielestämme jätämme käyttämättä suuren mahdollisuuden, mikäli emme hyödynnä toistemme kykyjä ja kokemuksia. Nyt olisi aika järjestää lajirajoja rikkova keskustelufoorumi opiskelijoille!

Ideana olisi kokoontua kevään aikana noin 6 kertaa yhteen keskustelemaan ja jakamaan omaa osaamista. Jokaiselle tilaisuudelle olisi etukäteen sovittu tietty aihe, jonka alustaa aiheeseen erikoistunut valmentaja. Tämän jälkeen voisimme esimerkiksi jakautua pienryhmiin pohtimaan kyseistä aihetta tai antaa keskustelun virrata vapaana.

Keskustelun aiheita voisivat olla muun muassa: taitoharjoittelu, nopeusharjoittelu, vuorovaikutussuhteet jne.

Tarkoituksena olisi myös perustaa Facebook-ryhmä , jonne kukin opiskelija voisi laittaa mielenkiintoista materiaalia tai tehdä keskustelun avauksia.

Minkälaisia ajatuksia tämä herättää? Olisiko kiinnostusta kyseiselle tapahtumalle?

Terveisin,

Ville Kallinen ja Juuso Konttinen

**********************************************************************

Vastaanotto on ollut erittäin positiivista. Jos jollain herää ajatuksia/ideoita tästä kahvittelusta tai vaikka Kiinan bruttokansantulosta, niin pistäkää ihmeessä tulemaan!

Cheers!

Kiireistä päivittelyä

2011-11-23T20:40:00.002+02:00

Blogin päivittely on ollut viime aikoina vähän telakalla. Motivaatio kirjoittamiseen ei ole suinkaan loppunut, vaan yksinkertaisesti aika on ollut niin vähissä ettei ole kerennyt. Tällä hetkellä isoja pahoja aikavarkaita meikän elämässä on kandidaatin tutkielma ja perhosuinnin lajianalyysi.

Kandidaatin tutkielma on edennyt siihen pisteeseen, että oon löytänyt itselleni aiheen ja otsikkokin alkaa olemaan aika finaalissa. Otsikko kuulostaa jotakuinkin tältä "Akuutit muutokset hormonipitoisuuksissa ja alaraajan maksimivoimassa yhdistetyn kestävyys- ja voimakuormituksen jälkeen kestävyysharjotelleilla miehillä". TUF! Hitto mikä nimihirviö. Jos jotain kiinnostaa asia enemmän, niin kysymystä voi heittää tulemaan kommenttiosioon. Tähän hätään en muuta totea kuin, että kavereiden kans on tullu aika paljon vitsailtuu testosteronilla ja kasvuhormonilla lähiaikoina, et kuin tärkeitä ne on mm. suvunjatkamisessa. Kappaskummaa nyt mie tutkin näitä kyseisiä hormoneita. Näin ne asiat pyörii.

Uintimaailman ihmisiä kiinnostaa enemmän varmaan toi perhosuinnin lajianalyysiprojekti. Eli meillä on valmennus- ja testausopin jatkokurssi menossa, johon mie työstän tällä hetkellä sellast semilaajaa työtä perhosen saloista. Tarkotuksena ois käsitellä biomekaniikkaa, fysiologiaa, psykologiaa, jaksottamista ja mitäköhän muuta vielä. Juttuhan tulee julkisesti luettavaksi keväällä. Luvassa kenties kriittistä ajattelua... stay tuned.

In other news...Huomenna alkaa kauan odotettu vuorovaikutuskurssi. Keväällä keräilin nimiä adressiin ja kirjoitin mein laitoksen johtoportaalle vetoomuksen ystävien voimin, jotta meille saataisiin enemmän käytännönläheistä opetusta, joka käsittelisi vuorovaikutustaitoja. Homma ei sitä kautta lähtenyt rullaamaan, mutta onneksi Karjalaisen Akin kautta asiat lähtivät rullaamaan. Huomenna siis käynnistyy Marja Kokkosen vetämä kurssi, johon on osallistumassa noin 20 opiskelijaa. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan vastaavia kursseja lisää. Kuitenkin aika tärkeetä asiaa tulevaisuuden valmennusnäkymien kannalta.

Toinen asia, joka huomenna alkaa on AREENA. Kyseisessä tapahtumassa kohtaavat eri lajien urheilijat ja ideana on sparrata toinen toistamme. Jakaa kuulumisia ja kokemuksia, jotka mahdollisesti voisivat auttaa eteenpäin. Mielenkiinnolla lähen messiin kattoo, ketä urheilijoita on paikalla. Vetäjänä toimii koutsimme Make.

Tulipahan nyt kiireiltä päivitettyä blogia. Paljon on ollut sanottavaa lähiaikoina. Yritän parsia joistakin asioista fiksun kokonaisuuden aikaseks tässä ihan lähipäivinä, niin katotaan jos saatais hyvät keskustelut taas aikaseks:)

Heikkous vastaan Vahvuus

2011-11-10T19:32:00.003+02:00

Jos kysyisin sinulta, että missä sinulla olisi kehitettävää tai missä haluaisit olla parempi urheilijana/työntekijänä/opiskelijana, niin mitä vastaisit? Pysähdy hetkeksi miettimään itseksi ja jatka eteenpäin keksittyäsi vastauksen.

Voin kertoa mitä itse vastaisin intuition perusteella. Yleisesti haluaisin olla hieman organisoituneempi elämässä. Uinnin puolella haluisin olla parempi selkäuimari. Opiskelussa haluisin olla jämäkämpi aikataulujen suhteen. Parantaa heikkouksiani.

Oliko vastauksesi aika samankaltainen? Lähdit ensimmäisenä pohtimaan omia heikkouksiasi?

Miksi ajatuksemme eivät suuntaudu ensimmäisinä vahvuuksimme? Kulttuurimme määrittää tätä aika paljon, ja se pitäisi saada käännettyä. Jos kuitenkin ajattelit ekana vahvuuksiasi, niin erittäin hyvä juttu!

En nyt muista tarkalleen, kuka koutsi heitti seuraavan kommentin, mutta se oli jotakuinkin seuraavanlainen.

"Miksi keskittyä heikkouksiin, kun niihin keskittymällä voit todennäköisesti olla vain keskinkertainen... Mutta jos keskityt omiin vahvuuksiisi ja hiot ne huippuunsa, voit olla kaikista paras"

Uskon, että jokaisella ihmisellä on omat vahvuutensa ja niiden kautta pitää elää. Matti Alpola kertoi miulle Espoonlahden GP-kisoissa lahjakkuudesta. Miksi leimaamme ihmisiä lokeroihin lahjakas ja ei-lahjakas. Loistavia esimerkkejä löytyy urheilun puolelta runsain mitoin. Jääkiekossa Mikael Granlund mielletään mm. lahjakkaaksi sen takia, koska hänellä on niin loistava pelisilmä. Kaikki kunnia kyseiselle herralle, odotuksille on annettu vastinetta.

Mites ne muut ihmiset. Onko tosissaan niin, että joku ihminen ei ole millään tapaa lahjakas? Itse en tähän usko. Jokaisella meistä on omat vahvuutensa ja lahjansa.

Pysähdy hetkeksi ja mieti mikä on sinun VAHVUUTESI?

Muutoksen pelossa

2011-10-22T23:23:00.003+03:00

Edelliseen kirjoitukseen kommentoineet Eeva ja Matti innoittivat minut kirjoittamaan tämän seuraavan tekstin. Tää on vähä jatko-osa tuolle edelliselle. Jatketaan siis samasta aiheesta, mutta yritetään luoda kosketuspintaa urheiluun.

Meidän Swimming Jyväskylän sprintterien ryhmässä treenaataan hyvinkin poikkeavasti verrattuna perinteisiin treenimetodeihin. Treeni saattaa koostua seuraavista asioista: kolikon heittelyä ringissä, nopeusvetoja tervapata leikin tyyliin, gladiaattoripainia lötköpötköillä yms. Minun mielestäni harjoituksissamme pääpaino on kilpailussa ja hauskanpidossa.

Ryhmämme toiminnasta oon saanu niin henkilökohtaista palautetta, kuin ryhmäkohtaistakin. Useasti on tullut ihan päin naamaa suoraa vittuiluakin. Kommentteja kuten "te ette treenaa yhtään" "ootte helvetin laiskoja" "teidän treeneissä vaan leikitään". Päivästä riippuen suhtaudun kommentteihin eri tavalla. Pohjimmiltaan kuitenkin mietin asiasta, että osaapa ihmiset olla ahdasmielisiä.

Mitä väliä sillä on miten urheilija treenaa, jos hän säilyy lajin parissa, saa positiivisia muistoja ja kehittyy vielä eteenpäin? Itse en välttämättä olisi tässä pisteessä ilman tätä meidän ryhmää. Todennäköisesti en uisi enää kilpaa tai suunnittelisi valmentajan uraa uinnin parissa 22-vuotiaana, eli olisi onnellinen lajini parissa.

Minusta se on ihan pohtimisen arvoinen asia, että minkä takia suurin osa urheilijoista lopettaa aktiiviuransa aikuisuuden kynnyksellä. Taustalla löytyy syitä, että opiskelut/työelämä vie kaiken ajan ja ei pysty satsaamaan täysillä. Uskon kuitenkin ihan vakaasti, että jos rakkaus lajia kohtaan säilyy, niin aina järjestyy keinot harrastaa!

Erilaisuus herättää ihmisissä aina tunteita. Historia on osoittanut moneen otteeseen, että uudet ja erilaiset asiat häiritsevät ihmisiä, jopa pelottavat. Lähihistoriasta loistava esimerkki löytyy Sveitsin Cernistä. Hiukkaskiihdyttimen käynnistyminen herätti paljon pelkoa ihmisissä, kuten myös allekirjoittaneessa.

Maailmamme olisi paikka ilman jännitystä, jos kaikki kulkisivat samalla polulla

Helppo tie

2011-10-21T22:25:00.004+03:00

Samaan aikaan Torremolinoksessa on ollut useiden eri maiden edustajia leirillä. Enimmäkseen tanskalaisia ja brittejä. Oon käyny turisemassa joukkueiden koutsien kanssa ja vaihtamassa ajatuksia. Hauskaa jutella lähinnä heidän maansa uintikulttuurista. Eilen kävin erinomaisen keskustelun entisen Ruotsin maajoukkueen päävalmentajan kanssa. Todella miellyttävä henkilö, ja keskustelu hänen kanssaan oli parhautta. Tosi kiva jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei suoraan lyttää omia mielipiteitäsi ja on muutenkin joustava. Erityisesti mieltä lämmitti hänen kannustukset ja kehut, että miulta löytyy hyviä ajatuksia.

Mikon kanssa on käyty paljon hyviä keskusteluja leirillä. Tänään ruokapöydässä vaihdettiin ajatuksia oman tiensä kulkemisesta. Yhteiskunnassa pärjää aika helposti sillä, että suoritat sinulta odotetut elämäntehtävät virran mukana. Patistat itsesi koulutuksen läpi hyvään ammattiin, pidät terveyttä yllä vaikka urheilemalla, solmit hyviä sosiaalisia suhteita, perustat perheen jne.

Monelle unelmien tavoittelu tuntuu olevan liian ison kynnyksen takana. Esimerkiksi ammatin valinnassa kuulee usein tarinoita siitä, että intohimona oli joku toinen asia, mutta päätyi sitten ns. varmaan valintaan. Taustalla voi olla esimerkiksi taloudellinen syy, joka on tietysti täysin ymmärrettävää.

Vastavirtaan kulkeminen on kova tie. Maailmaan mahtuu monia tarinoita, joissa vastoinkäymisten jälkeen on noustu voittoon. Kaikissa tarinoissa henkilöt eivät välttämättä ole saaneet ansaitsemaansa kunnioitusta, kuin vasta pitkän ajan jälkeen. Omia suosikkejani ovat Nikolaus Kopernikuksen ja Galileo Galilein tarinat.

Vastoinkäymisten pamahtaessa eteen sitä pohtii, että onko tässä missään mitään järkeä. Onneksi epäröiminen on ihan luonnollinen efekti. Ongelmien selättäminen tuntuu loppujen lopuksi aika makealta.

Ratkaiseva kysymys on, oletko onnellinen valitsemallasi tiellä? Jos huomaa olevansa väärällä tiellä, niin ei tarvii vaipua epäuskoon. Tiellä on varmasti risteyksiä, joissa voi vaihtaa suuntaa.

Muistojen vallassa

2011-10-18T22:41:00.003+03:00

Back in blog. Paljon on sattunut tapahtumia leirillä viime aikoina. Olisi paljon kerrottavaa, mutta nyt en siihen pysty. Yritän napata eniten liikuttavista asioista kiinni ja jakaa ne täällä.

Eilinen aamutreenimme oli henkistä harjoittelua parhaillaan. Jonkinsortin "mindfuck" jopa. Make ehotti että tekisimme narratiivisen haastattelun yhdelle ryhmän uimareista, ja muut kuuntelisivat. Haastattelu keskeytettäisiin aina välillä, jolloin muut saisivat kertoa mitä ajatuksia se herätti. Tietysti tällaisen tilaisuuden avauduttua ilmottauduin vapaaehtoiseksi haastatteluun. Pääsisin julkisesti vuodattamaan sielunmaisemaani.

Haastattelussa sain aluksi nostaa esille jonkun ongelman tai asian, joka vaivaa minua. Nostin esille sellaisen asian, johon lähes jokainen urheilija on varmasti törmännyt elämässään. Tai ei edes välttämättä tarvii olla urheilija. Ongelmana oli siis kokemus voittamisesta, että mieltää jonkun toisen ihmisen/urheilijan itseään paremmaksi vaikka todellisuudessa asia ei niin olisi. Nimesin ongelman "turhuudeksi".

Tämän jälkeen sain portaittain kertoa mitä ajatuksia minussa herää ja yhdistellä eri asioita tarinassani. Menee aika monimutkaiseksi jos kerron yksityiskohtaisesti. Kerron kuitenkin jotain.

Yhdessä kohtaa Make pyysi minua kertomaan hetkiä elämästäni, jolloin en ole tuntenut tätä tunnetta. Mieleeni nousi tarina lapsuudestani, jota en ollut ajatellut varmaan 5 vuoteen. Kuin filmiraitana palasin ala-asteelle 1000m koulujen juoksukilpailuun. Lähdin kilpailussa tosi verkkaisesti liikenteeseen, koska ajattelin että en ole hyvä pitkillä matkoilla, niin säästän voimia loppuun. Luokan pojat juoksivat 300m jälkeen jo 100m edelläni. Siinä vaiheessa kävi ajatus päässä että "saisinkohan noi kiinni jos yrittäisin?". Lähdin juoksemaan aivan täysiä ja ohitin viimeisen kilpakaverin vipolla 50 metrillä. Kantavana voimana oli myös luokan tyttöjen kannustus. Kiitos siitä näin jälkikäteen!

Keskustelu herätti lukemattoman määrän ajatuksia. Ensinnäkin se oli siistiä, kuinka syvälle ihmisen mieleen pystytään porautumaan. Kaivamaan asioita esille, joita ei edes muistanut olevan olemassa. Tarpeeksi syvälle kun mentiin Maken kanssa, en enää pystynyt vastaamaan nopeasti kysymyksiin. Pohtimisaikaa tarvittiin paljon enemmän.

Toiseksi miksi unohdamme tällaisia hyviä tarinoita elämästämme niin helposti? Miksi ne huonot asiat vaan jäävät mieleemme. Hyvät tarinat ovat niitä valtavia voimavaroja, joita pitää hyödyntää että jaksamme ja pääsemme eteenpäin.

Kolmanneksi mainitsen vielä ehkä hieman toistaen seikan liittyen muistoihin. Kuinka eläviä jotkut muistot voivat olla. Tuo 1000m kisakin tuli kuin elävänä mustavalkofilmiraitana mieleeni.

Vieläkin keskustelu mietityttää. Mutta Matin neuvoa noudattaen jätän sen alitajuntaani raksuttamaan...

Aktiviteetteja ja kuulumisia ilman tietokonetta

2011-10-12T02:52:00.008+03:00

Leirin aikana oon havainnu, että joidenkin asioiden tekeminen muodostuu hyvin hankalaksi ilman omaa tietokonetta. Muun muassa blogin kirjoittaminen on yksi näistä asioista. Kun joutuu elämään muiden elektroniikan varassa niin aina ei ole mahdollisuutta valita milloin tekee mitäkin. Every cloud has a silver lining. Oman tietokoneen ollessa telakalla Suomessa, oon löytäny aikaa muille rakkaille harrastuksille, kuten kirjojen lukemiselle.

Tällä hetkellä lukuvuorossa (vihdoin ja viimein) on Mike Boylen kirjoittama kirja Functional training for sports. Kirjaa oon kyllä aikasemmin selaillut aika tehokkaasti, mutta nyt oon iha kirjaimellisesti pureutunu kirjan ytimeen. Mielenkiintoista juttua I have to say. Samalla oon pystyny omistautumaan audioluennoille, joita kuuntelen ipodistani. Aihealueina filosofia ja psykologia. Varautukaa vaan, kohta on taas päättömiä filosofisia pohdintoja vuorossa...

Kaiken kukkuraksi aikaa on löytyny myös opetustyölle. Opetustyön parissa oon saanu myös ite olla oppijana. Useesti asian oppii parhaiten, kun joutuu opettamaan toiselle. No eniveis opetuslapsena on ollut Alpolan Mikko. Mikon kanssa ollaan tsiigaltu anatomiaa ja fysiologiaa, ettei oltais ihan ulapalla kun mennään takaisin liikuntabiologian laitoksen syövereihin. Kääks!

Päivitelläänpäs nyt ihan treenikuulumisiakin. Just for fun. Onneksi AP:n blogi on ollut tosi kattava meidän treenien suhteen. Eli jos haluatte hyvää ja tarkkaa selostusta, niin suunnatkaa AP:n blogiin tuosta oikealta linkistä. Sieltä pitäisi löytyä hyviä videoita myös meidän treeneistä!

Eli meillä kävi Jere vetämässä hetken aikaa treenejä, kun Make oli evakossa Suomessa. Maken voodoo magicista oli paluu perinteisempään valmennustyyliin hetkeksi, joka oli kivaa vaihtelua. Kaikista hienointa on se, että Jere ees vaivautu tulee paikalle. Sytyn sille, et vanhat konkaritki jaksaa vielä innostua uinnista. Jerelläkin on aika paljon annettavaa tälle lajille jos vaan haluaa. Ehkä valmennuksen parissa, tai jopa uinnin parissa vielä tulevaisuudessa... Jyväskylässähän on alustavien suunnitelmien mukaan SM-kisat 2013...

Treeneissä pääpainopiste alkaa hiljalleen siirtymään GP kohti. Jonkinsortin viimeistelykin on tarkoitus tehdä. Hiljalleen se ois vissiin aloitettava, jos meinaa hyperkompensaation itselleen viritellä. Hauskuutta ja tehoja lissää, niin sieltä se tulloo.

Ei nyt treeneistä sen enempää. Katelkaa niitä AP:n videoit. Ne kertoo enemmän ku miun sanat. Yritän itekin vielä puristaa ja ladata jonkun videon!

Leirillä tapahtuu kummia. Tänään Ville Kallinen oli shoppailemassa 5 tuntia! Mukaan tarttui muutama marvel aiheinen paita, verkkatakki, housut ja vyö. Aika hyvin meikäläiseltä kävellä kauppoja eestakasi noin pitkään.

Muita kummia juttuja leirillä on ollut Ossin ja AP:n syöntikisa. Ideana oli syödä jäätävän kokoinen hampurilainen kilpaa. Kyseisestä spektaakkelista on tehty myös hieno videokooste. Lopputuloksen voit selvittää katsomalla videot.

Tässä linkit:

AP vs OSSI part 1

AP vs OSSI part 2

Lopuksi heitän vielä kiitoksen Miikan suunnalle jälleen kerran. Erään keikan yhteydessä Miika opetti minuu käyttämään miun hienoa digikameraa. Yllättävää kyllä siitä löyty huikea määrä toimintoja, joista en ollu tietoneka. Nyt löysin toiminnot uudestaan ja jälki on musertavaa. Pelkkiä seepia- ja mustavalkokuvia. Enjoy!

"Uusi" löytö

2011-10-07T15:16:00.002+03:00

"Väittävät, pieni on kaunista
Silti puhuvat suuria
Tekevät kaikesta lukuja
Tutkivat syitä ja suhteita
Käskevät ymmärtää kaikkea
Antamaan kaikelle arvonsa
Ja vaikken piittaisi laisinkaan
En voi valita toisinkaan

Onnekas ken tajuaa
Yksi kirkas ajatus peittoaa sata sumeaa
Viisaus sillä seuranaan
Joka arvauksien sijaan
Pitää mölyt mahassaan

Saavat luottamaan sanaansa
Luovat uusia tarpeita
Valtaavat vuoren huippuja
Käyvät kuussa ja marsissa
Keksivät uusia aseita
Sen perään uusia salvoja
Saavat pelkäämään Jumalaa
Kunnes ei sellaista olekkaan

Luulin olevani yksin
Kipeästi seuraa kaipasin
Nyt tiedän etten ole yksin
Vaan enpä seuraa enää kaipaisi

Onnekas ken tajuaa
Yksi ylväs ajatus peittoaa sata laimeaa
Järki sillä seuranaan
Joka arvauksien sijaan
Pitää mölyt mahassaan

Purkavat vanhaa ja kaunista
Kauppaavat uutta ja harmaata
Syöttävät suurta valhetta
Juottavat katkeraa kalkkia
Tahtoisin kieltää osani
Tahdon kiertää vastuuni
Kristuksen ruumis ja pedon pää
Voi kuinka ihmistä pelkäänkään"

- Marko Annala

Sanat kappaleesta "Kristuksen Ruumis ja Pedon Pää"
Yhtyeenä toimii Mokoma

PS. kiitokset Miikalle biisin löytämisestä

Dexter-malli

2011-10-03T01:16:00.003+03:00

Sain tänään loppuun Maken kirjan "käytäntöä parhaimmillaan". Kirja herätti aika paljon ajatuksia. Suosittelen tutustumaan. Lisää infoa löytyy osoitteesta:

www.pelikirja.com

Oon pitkään haaveillut siitä, että pystyisin olemaan vuorovaikutteisempi ihminen. Tämä käsittää muun muassa asioita kuten:

- En turhaudu/suutu niin helposti
- Otan muiden mielipiteitä paremmin huomioon
- Pystyisin tarkastelemaan asioita objektiivisemmin
- Positiivisempi asenne

Ihailen ihmisiä jotka pystyvät tällaisiin asioihin. Hyviä esimerkkejä ovat Alpolan Mikko ja Setäni Jussi.

Nämä asiat sotivat oman luonnollisuuteni kanssa. Koska:

- Tykkään räjähtää silloin tällöin, "päästellä höyryjä"
- Tuoda oman mielipiteeni vahvasti esille
- Välillä tosi negatiivinen

Uskon kuitenkin, että ihminen voi muuttua jos haluaa. Ja itse haluaisin pyrkiä lähemmäksi vuorovaikutteista mallia, koska se parhaimmillaan kantaa todella hyviä hedelmiä. Onneksi muutosta on tapahtunut omalla kohdallani siitä, mitä olin vaikka 3-4 vuotta sitten.

Usein pohdin kuitenkin, että miten pääsisin lähemmäksi haluamaani mallia? Missä tilanteissa olen toiminut tämän mallin mukaan?

Pysäyttävä hetki oli tänään kämpillä, kun Ossi totesi miulle: "äijä on nii hyväl tuulel, ku o saanu kirjaa luettu". Iski klassinen heureka.

Oon tietysti toiminu haluamani mallin mukaan aina silloin, kun oon saanu purettua sitä luonnollista tarvetta toimia räjähdysherkästi ja purkaa tuntojani. Purku on tapahtunut lukemalla kirjaa, kirjoittamalla blogia, avautumalla läheisille ihmisille.

Sen jälkeen kun olen saanut purkaa luonnollista tarvetta, oon pystyny toimimaan luonnollisesti uuden mallin mukaan.

Otsikko "Dexter-malli" siksi, koska dexter tv-sarjan päähenkilöllä on vähän samankaltainen ongelma. Tosin "hieman" vakavemmassa muodossa. Hyvä sarja, suosittelen tutustumaan.

Puuduttaa

2011-09-27T23:34:00.004+03:00

Aika tarkalleen kuukausi olisi Espanjassa oleskelua jäljellä. Tähän mennessä leiri on ollut ihan odotetunlainen ja tulokset pääasiassa tosi hyviä. Onneksi tuli lähdettyä.

Täytyy kuitenkin myöntää, että on leiri käynyt hieman myös puuduttamaan. Onhan 2 kuukautta pitkä aika olla leirillä. Olisi hauska nähdä perhettä ja kavereita Suomessa edes hetkisen ajan. Onneksi nykyisin on skypet ja muut, jotka helpottaa yhteyden pitoa huomattavasti. Ja muutenkin niin kai se on ihan turha nyt tässä vaiheessa alkaa haihattelemaan, koska kuitenkin Suomeen päästessä iskee taas se "hemmetti oispa kiva olla taas siellä Espanjassa"

Treeneissäkin on ollut hieman puuduttavaa menoa nyt lähiaikoina. Pieniä yliväsymisen merkkejä on ilmassa, kun ei ole saanut nukuttua ihan toivotulla tavalla ja treeneissä on paineltu aika kovilla tehoilla kokoajan eteenpäin. Onneksi tuntee oman kroppansa sen verran hyvin, että tietää tilanteen olevan taas hyvä, kun saa nukuttua muutamat pitkät yöunet alle.

Treeneissä ollaan tehtyä ihan mielenkiintoisia juttuja lähes päivittäin. AP on lataillut youtubeen paljon mielenkiintoisia videoita meidän treeneistä. Videoihin löytyy linkki tuolta AP blogista "kaakeleita laskemassa". Itsekin pistän yhden videon nyt treeneistä tänne etten joudu ihan paitsioon treenivideoiden suhteen. Kyseessä on gladiaattoripiikki. Video selvittää itse itsensä

Gladiator training

Makekin teki temput ja hylkäsi meidät tänne oman onnensa nojaan. Ei kuitenkaan pitkäksi aikaa, sillä Jere tuli meille vetämään treenejä parin viikon ajaksi. Tulee mukavaa vaihtelua koutsaamiseen ja hitaampia kellotuksia... Ainakin tän päivän treenin perusteella. Tai sitten miehet vaan hidastuu.

Mut nyt unille!

PS. tässä linkki mein kämpän esittelyyn OSA 2

SWIM Cribs PART 2

It's fear that gives men wings

2011-09-23T17:44:00.002+03:00

Tuli tuossa sellainen fiilis, että tästähän on muuttumassa joku matkaopasblogi hiljalleen, kun kirjottelee vaan mitä on tehnyt ulkomailla ja lisäilee maisemakuvia. Yritän nyt päästä hetkeksi kierteestä eroon ja kirjoitella jotain vähän "syvällisempääkin" tekstiä.

Kuten tuossa aikaisemmin jo kirjoittelikin, niin tarkoituksena oli vähän kirjoittaa pelosta. Klassinen aihe, jota sivutaan muun muassa Star Wars leffasarjassa aika ahkeraan. Ihan tunnetilana pidän sitä erikoisena. En oikeen osaa luokitella sitä hyväksi tai pahaksi. Se voi esiintyä molempina. Yleisiä esiintymismuotoja ovat menettämisen pelko ja epäonnistumisen pelko.

Pelko voi olla hyvinkin tehokas ja haitallinen ase ihmisten käsissä. Nuorten (ja miksei aikuistenkin) parissa pelkoa viljellään kuin perunaa Suomen maahan kesäisin. Useesti vanhemmat uhkailee "jos myöhästyt, saat koriarestia" tai valmentajat "ei ole mitään asiaa treeneihin, jos vielä lintsaat ilman syytä". Maken nostaessa asian esille treeneissä rupesin pohtimaan, että onko tuollainen uhkailu pidemmän päälle fiksuin ratkasu.

Uhkailu ja pelottelu luo aika paskan mielikuvan toisesta pidemmän päälle. Varmasti järkevämpiäkin ratkasuja löytyy. Yks vaihtoehto vois olla et pohtii ennemminkin, et millä keinoin sen toisen saa tulemaan ajoissa, siten että hän ite haluaa tulla ajoissa. Tai vastaavasti et urheilija haluaa olla treeneis, eikä lintsata sieltä jatkuvasti.

Uhkailu voi korjata tilanteen hetkellisesti. Todennäköisesti uhkailu johtaa jonkinmuotoiseen pakottamiseen, joka vie taas huonompaan lopputulokseen. Ihminen tuppaa olemaan luonteeltaan vähän sellainen, että pakotetut hommat ei kauheasti maistu. Pistää vaan miettimään, et kuinkakohan moni nuori on lopettanut harrastuksen valmentajan takia, joka hallitsee pelolla. Itseasiassa en edes halua kuulla lukumäärää.

Itsekin olen tähän pelotteluun yhteydessä jos toisessakin joskus syyllistynyt. Mutta pyrin tietysti eroon siitä. Nuorten parissa toimiville ihmisille miusta tää on on hyvä kysymys pohdittavaksi. Millä keinoin itse ratkaisen tilanteet?

Levon tarpeessa

2011-09-21T21:52:00.005+03:00

Aattelin tässä päivitellä blogia vähän samalla kun katellaan Dexteriä porukalla. Eilen vietettiin vapaapäivää, joka tuli todella tarpeeseen. Meillä treenaataan sellaisessa syklissä täällä, että 2 päivää aina 2 allastreeniä päivässä, sitten kolmantena päivänä on yksi rantatreeni aamulla, ja sen jälkeen uusiksi 2 päivää/2allasta päivässä ja sitten vapaapäivä. Edellisen syklin loppuosa alkoi painamaan sen verran, ettei oikein jaksanut altaassa tehdä mitään. Oliko tarpeeksi epäselvä?

Vapaapäivä alkoi nukkumalla pitkään. Sen jälkeen kateltiin vähän dexteriä. Olin jo aikaisemmin suunnitellut lähteväni rannalle itekseni tutkailemaan tilannetta. AP kuitenki kerto, et rannas on hyvät aallot, niin mentiin sitten aluksi bodysurffaamaan ennenkuin suuntasin omille teilleni.

Aallot eivät mitään megaisoja ollut, mutta eipä niiden tarviikaan. Bodysurffaus onnistu oikein hyvin! Yksi lautailija meinas kolata miut ihan pystyyn, mut onneks viime hetkel onnistuin väistää kyseisen tapaturman. Terveisiä vaan sille Ramonille, kiitos!

Surffailujen jälkeen lähdin väistelemään ihmisiä taas boulevardille. Päädyin lopulta kalastajakallioille istuskelemaan, kirjoittelemaan ajatuksia ylös ja kuuntelemaan musiikkia. Ei hullumpi vaihtoehto miusta viettää vapaapäivää. Aallot hakkas mukavasti kallioihin ja lokit nauro. Kalastajat ei harmi vaan saanu kalaa siinä ollessani. Ehkä olin osasyyllinen asiaan?

No se vapaapäivä meni ja oli. Tänään paluu arkeen, joka ei kyllä tunnu siltä. Altaassa tuntui aamulla tosi kankealta, mutta lopputreeniä kohden hommat lähti rullaamaan oikein hyvin. Iltatreenissä sama meno jatkui, alkuun kankeata, mutta loppua kohden parempaa. Huomista odotellessa.

Illan treeneissä otettiin puheeksi myös pelko harjoituksissa. Siitä muutama sananen tässä lähitulevaisuudessa. Nyt takaisin Dexterin pariin

Pahalla päällä

2011-09-19T00:40:00.005+03:00

Arki jatkuu Espanjassa tasaisesti. Vaikka puhunkin tasaisuudesta, niin kyseessä ei kuitenkaan oo mitään harmaata ja tylsää. Kelit ja meininki jatkuu pääsääntöisesti aurinkoisena! Välillä on pilviä ja hieman tuulee, mutta ne kuuluu nyt asiaan.

Ekat tavoitteenasettelut on myös käyty läpi. Itelläni itseluottamus tällä hetkellä on hyvällä tasolla GP-kisojen suhteen. Pääasiassa hyvin kulkenut uinti on kyllä aika iso osa sitä. Keskusteluissa nousi aika erilaisia juttuja esille hyvistä uinneista ihan konkreettisempiin tavoitteisiin, kuten aikoihin. Uusia näkökulmia saatiin myös, kun porukassa on Ossia ja Samppaa joilta en ole aikaisemmin kuullut kyseisiä settejä.

Tänään meillä oli testiuinteja vuorossa. Varsinaisesti tuo ei ollut testi, vaan lähinnä sellanen checkpoint, et miten kovaa uiminen kulkee. Osa ui aamulla "testin" ja osa taas illalla. Ite säästelin iltaa varten, joten otin aamun kevyemmin. Aamulla uinti kulkikin tosi hyvin ja uin vähän vahingossa treenienkan 100 vaparissa. Enpä pistä vastaan.

Illalla oli siis tarkoitus kovia brokeneita. Ekana oli vuorossa 100m perhosen broken. Uinti tuntu tosi raskaalta ja ei oikeen lähtenyt missään vaiheessa käyntiin. Loppuaika oli kuitenkin ihan ok. Itelläni oli verensokerit aika alhaalla ja vähän nestehukan poikasta. Olin muutenkin vähän allapäin, joten kaiken kukkuraksi vedin pienet prinsessakilarit sitten Makelle siinä ilman sen kummempia syitä. Aattelin että parasta olla hiljaa ja itekseen, ettei möläyttele muuta hölmöä. Lopputreenistä pelattiin vesipalloa, joka piristi sitten mieltä taas kummasti. Muut myös tekivät hyppyjä tornista. Ite en kehannu selän takia, ettei tuu iskuja turhaan kun hyppää veteen. Minimiriskit.

Treenin jälkeen käytiin poikien kaa burger kingis syömässä, kun kämpil ei ollu oikee mitää safkaa ja kaupatkin oli kiinni. Heti tuli parempi mieli kun sai kunnon rasvoja. Kämpillä sitten sulattelua vaan ja dexterin kattomista. On muuten pirun hyvä sarja! Nyt epämäärästen hölinöiden kautta nukkumaan. Palaillaan taas!

PS. Tässä linkki meidän kämpän esittelyvideoon. Tässä on vaan alakerran esittely, mut älkää huoliko, koska yläkertakin on vielä vuorossa...

Kämpän alakerta

Amazing Race

2011-09-14T21:45:00.005+03:00

Tänään on vietetty ylivoimaisesti leirin mahtavinta päivää. Aloitetaanpa ihan alusta...

Aamulla heräilyt klo10 maissa kunnon yöunien jälkeen. Kevyet aamujäädöt siinä ja sitten suunnaksi paikallinen vesipuisto aqualand. Uimahallin pomo Manuel oli ystävällisesti hommannut meille lippuja puistoon, joten olihan ne käytettävä. Puisto oli ihan jees kokemus, ei mitään megamullistavaa. Liukumäet oli kivoja ja so on. Jouduin halfpipen skippaamaan, koska en uskaltanut vaivaisen selän takia mennä siihen. Muuten tuli kokeiltua muu tarjonta.

Vesipuiston jälkeen lähdettiin jälleen fillarin metsästykseen. Tällä kertaa Manuel oli lupautunut lähteä meidän mukaan tulkiksi. Päästiin samalla tän hienon herrasmiehen kyydillä Malagaan. Paikallisissa fillarishopeissa tarjonta oli hyvin heikkoa jälleen kerran. Kävi turhauttamaan aika hiton paljon... Sitten lähdettiin vielä toiseen liikkeeseen ja sielläkään ei ollut. Loppujen lopuksi päädyttiin paikalliseen liikkeeseen decathloniin ja sieltä sitten tarttui matkaan neljälle miehen alulle upouudet polkupyörät hyvinkin sopuhintaan!

Kaupassa venähti tunti jos toinenkin erilaisten sähläyksien vuoksi. Lopulta päästiin kaupasta ulos fillareiden kanssa. Seuraavaksi piti sitten löytää kämpille takaisin. Manuelilta saatiin ohjeet tyyliin "tuohon suuntaan ja sitten kun ranta näkyy niin polette siitä oikealle kämpille saakka". Näillähän myö pärjätään oikein hyvin.

Oli mitä huikein fiilis kun lähdettiin keskenään suunnistamaan kämpille päin. Ei oo pyöräily tuntunu pitkään aikaan niin kivalta ku se tuntu nyt! Huikeimmat fiilikset iski kun löydettiin pitkä rantaboulevardi, jota pitkin pysty viilettään menee. Huikee fiilis kun aaltoja iskee rantaan ja samalla väistelet ihmisiä, kun ne vaan vilisee vauhdin huumassa ohi.

Päivällä sanoin Mikolle, että harmi et koulu kärsii tästä leiristä vähäsen, ettei pysty ihan olee 100% kaikes siel mukana. Pyöräily rantaa pitkin anto vastauksen et kyl tää on vaan sen arvosta. Harvalle tällanen mahdollisuus siunautuu ja tästä pitää nyt olla kiitollinen. Ehkä hienoimpia hetkiä ikinä.

Näihin fiiliksiin on aika hemmetin hyvä päättää tää päivä!

Vaivaisena

2011-09-12T21:26:00.005+03:00

Toissapäivänä punttisalilla tapahtui hieman ikäviä asioita. Juuri puhuttiin Maken kanssa turvallisuudesta ja siitä että puntilla voi rikkoa helposti paikkansa. Seuraavaksi sitten allekirjoittanut tekee kevyen pudotushypyn ja ottaa selälle vähän iskua. Onneksi ei mennyt kauhean pahasti juntturaan. Vähän aristaa. Samana päivänä uintitreeneistä ei tullut oikein mitään, mutta seuraavana päivänä jalkapallon pelaaminen onnistui jo täysillä tehoilla.

Tänään altaassa selkä vaivasi iltatreenissä, ja jouduin jättämään setin vähäsen kesken. Muuten kulki oikein mallikkaasti. Tänään tehty hyviä piikin aikoja ja uitu reilu treenienkka 100 perhosessa. Harmi ettei pystynyt uimaan hyvin alkanutta treeniä loppuun asti. Huomenna sitten taas uudella innolla.

Selkä varmaan tulisi äkkiämmin hyvään kuntoon jos ei joutuisi kävelemään ihan niin paljon. Toi kävely jumittaa lonkkia,takareisiä yms sen verran pahasti, et ne vetää myös tota selkää vähän kireelle kokoajan. Pitää vaan aktiivisesti muistaa venytellä paikkoja nyt auki. Onneks keskiviikkona pitäis saada ne pirun pyörät, niin helpottaa hemmetisti elämää.

Oon kunnostautunu kirjojen lukemises täällä Espanjassa ollessa ihan mallikkaasti. Otin uudelleen lukuun (tällä kertaa ajatuksen kanssa) Maken kirjoittaman Käytäntöä Parhaimmillaan kirjan. Nyt uudestaan lukiessa se on herättänyt aika paljon ajatuksia. Esimerkiksi tänään pohdin sitä, että minkälaisia urheilijoita olisin valmis kohtaamaan valmentajana. Päädyin siihen tulokseen, että ne vaikeimmat tapaukset ei oo ihan vielä miun juttu. Tulevaisuudessa uskon olevani paljon valmiimpi työskentelemään myös hankalien tapauksien kanssa.

Tekkeniä on tullut hakattua tosi paljon. Nyt pistän ihan Ossin kiusaks todistusaineistoa siitä, kun kyykytin Ossin 4-0 Tekkenissä.

Loppuun täytyy vielä mainita, että lokakuun lopulla saattaa olla siisti tapahtuma edessä. Jos saadaan vaan liput, niin oltaisiin menossa kattomaan Malagan peliä Real Madridia vastaan. Suomessa tytöt on ainaki kateellisia ku Cristian Ronaldo pelailee kyseises pelis.

Adios!

Pyörän metsästystä

2011-09-10T00:40:00.008+03:00

Päivät vilisee nopeasti ohi Epsanjassa. Tekemistä riittää yllinkyllin treenien lisäksi. Tässä ajattelin vähän päivitellä miten arki täällä sujuu.

Toistaseks hallille on ollut vähän nihkeetä liikkua, koska matkaa on 2,5km ja se pitäis kävellä 4x päivän aikana. Se on hieman liikaa siihen nähden, jos haluaa tehdä kunnollisia ja tehokkaita treenejä. Yksi missio porukalla on ollut pyörien löytäminen, jotta käppäily vähenisi. Eilen ekana vapaapäivänä käytiin Malagassa metsästämässä fillareita. Pyöräkauppa löytyi suht vaivattomasti, mutta yllätys yllätys Malagassa vietettiin jotain hemmetin itsenäisyyspäivää ja suurin osa liikkeistä oli kiinni...

Tästähän meidän rohkea joukko ei lannistunut, vaan päätettiin että perjantaina mennään uudestaan. Tällä kertaa päästiin ihan liikkeeseen sisälle, mutta sopivia pyöriä ei sitten löytynytkään. Joko ne oli liian kalliita tai sitten liian pieniä. Onneks nyt muutamalle löyty ees fillari. Ite viel köpöttelen muutaman päivän. Jospa ens viikolla tärppäis.

Ton tapauksen johdosta kävin hetken aikaa vähä ylikierroksil. Kierroslukumittari pyörähti sinne 8000.... VRRÖÖÖÖM! Onneks se laski sitten aika nopeasti. Toinen asia mikä tuntuu ärsyttävän on se, että ite ei osaa Espanjaa ja se et paikalliset taas ei osaa kauhean hyvin Englantia. Helpottais tätä kanssakäymistä kummasti. Mut mut näillä mennään toistaseks.

Tänään palattiin tositoimiin treenienkin suhteen. Nukuin viime yönä aika huonosti, joten oletin tietysti et tän päivän treeneis kulkeminen ois aika nihkeetä. Onneks luulot osottautu vääräks ja altaas kulki oikein mallikkaasti. Pitkästä aikaa hyviä 100m vapareita tuli vedettyä alhaalta.

Illan treenin päätteeks uitiin huvitteluosio/nopeustreeni, jossa ideana oli, että molemmat uimarit lähtee vastakkaisista suunnista uimaan toisiaan kohti, ja Make heittää keskelle kuntopallon. Voittaja on se joka kerkes koskee palloa ekana. Häviäjä joutu rangaistukseks tekemään pystypotkuja kuntopallon kanssa. Pistän oheen videon Ossin ja Sampan kisasta.

Ossin ja Sampan vääntö

Se treeneistä tällä kertaa. Ajattelin haastaa vielä muutaman sanan miten aika on kulunut pääasiassa täällä treenien ulkopuolella. Kauheesti ei oo kerennyt vielä kaupungilla pyöriä, koska aika kuluu pääasiassa omilla kämpillä lepäillessä. Hyvä niin, tuleepahan keskityttyä oikeaan asiaan.

Mitäs sitten kämpillä tehdään? Yks aktiviteetti, missä Samuli ja Mikko on kunnostautunu oikei urakal, on ruuanlaitto. Toinen aktiviteetti, missä taas koko talon väki on kunnostautunut, on legendaarisen Tekken3 hakkaaminen. Aika intensiivisiä pelejä on ollut. Itelläni tiukimmat väännöt on ollut Ossin kanssa. Kolmanneksi ollaan katottu South Parkia ja pari leffaa. Thor oli hyvä! Lisäksi paikallinen kissa, joka nimettiin "Ossuksi" on viihdyttänyt meitä läsnäolollaan.

Mitäköhän muuta nyt tulee äkkiseltään mieleen... No jotain perusjäätöjä, eli kortinpeluuta katolla ja altaassa puljaamista. Niin siis meillä on oma pikkuinen uima-allas, joka esitellään kyllä myöhemmin. To be continued...

Nestehukassa

2011-09-06T21:29:00.005+03:00

Kylläpä janottaa! Aamupäivällä hallille mentäessä valittelin hallin henkilökunnalle, että missä se aurinko on. Lupasivat iltapäivälle... eivät pettäneet lupaustaan. Aamulla tosissaan oli vähän pilvistä, mutta illalla porotti sitten oikein kunnolla. Palataanhan nyt aamuun ekaksi...

Aamulla päästiin hallille pienen harhailun jälkeen. Allas osottautu muuten oikein hyväksi, mutta vesi on hieman suolaista ja starttipallit vähän nihkeät. Uimahallin vieressä on yleisurheilustadion, jalkapallokenttä, tenniskenttiä, punttisali ja härkätaisteluun tarkoitettu areena. Aikamoinen treenikeskus. Treeniolosuhteista arvosana 9+.

Ekoissa treeneissä perussettiä. Vähäsen nopeutta loppuun, joissa kirjautin tämän kauden parhaan 25m ajan perhosessa. Hyvin lähti siis liikenteeseen. Treenien jälkeen pyöräytettiin poikien kanssa kaupan kautta. Käväistiin isossa kauppakeskuksessa jonka nimi oli caffetour muistaakseen. Miulle mukaan tarttu uudet lipokkaat. JES! Nyt läpsyy!

Päivä meni muuten vaan neppaillessa kämpillä. Samppa ja Mikko teki meille hyvät safkat. Kiitos siitä. Mieki sain vähän aikaseks työhommia tehtyä tossa päivällä. Harmi vaan oma kone meni rikki juuri ennen reissuun lähteä, joten toistaseks joutuu turvautumaan muiden koneisiin.

Kello 17 oli vuorossa iltatreenit. Alkuverran jälkeen oli 3x200m testi täysiä 4 minuutin lähdöllä. Testin perusteella jokainen määritteli sitten tulevien settien vauhdit itselleen. Itelläni testi meni vielä hyvin, mutta sen jälkeisessä sarjassa iski nestehukka aika rajusti koiville. Pohkeet alko kramppailemaan ja oli siirryttävä vetämään käsivetoja. Ne meni muuten ihan ok, mutta sen verran vaivas että ei kunnon loppukirejä saanut tehtyä. Muuten ihan ok. Loppuun hassuteltiin lautojen päälle, siten että altaassa oleva seiso patjojen päälle ja altaan reunalta heiteltiin kuntopalloa seisovalle olennolle.

Altailla törmäsin muuten kovaan Espanjalaiseen uimariin. Sanoi uineensa 90-luvun lopulla 200 selkää 1.55 lyhyellä altaalla. Kova kaveri ollut.

Nyt ollaan kämpillä ja tässä pitäisi käydä hiljalleen iltapalan kimppuun ja venymään. Loppuun vielä kuva meidän kattoterassilta :)

Espanjassa

2011-09-05T22:25:00.005+03:00

Nyt ollaan sitten saavuttu leirille Espanjaan. Puitteet ainakin majoituksen puolesta on kunnossa. Eikä keleissäkään valittamista ole ollut. Eka päivä on mennyt ihan rutiinihommia hoitaen, eli majoittuen ja kaupassa käyden. Huomenna ekat treenit klo10 alkaen.

Tässä äijien kanssa vietetään juuri iltaa pöydän ääressä gourmee aterioiden parissa. Pistän kuvia nyt alkuun vähän maistiaisiksi. Palataan myöhemmin enemmän asiaan.

Meidän "veranta"

Kissat vs Koirat

2011-08-29T23:04:00.005+03:00

Nyt seuraa outoakin oudompi blogiteksti. Ihan tarkalleen en tiedä, mistä mielen hämäristä kolkista kaivoin tällaisen kirjoitusaiheen. Noh kokeillaan silti. Varoitan nyt sitten jo etukäteen, et vuorossa on hyvin väsynyt teksti, jossa ei todennäköisesti ole mitään päätä eikä häntää.

Aiheena tänään on eläimet. Kavereiden ja tuttujen kanssa on tullut usein väiteltyä kumpi on parempi eläin: kissa vai koira. Itse tietysti vanhana kissan omistajana käännyn tuon jalon petoeläimen puolelle. Kavereilta saa märkää rättiä pitkin kasvoja, kun joukosta ei taida löytyä yhden yhtä kissan kannattajaa. No Iiro tietysti... mut eniveis ennemmistö on koirien puolella.

Yleisin perustelu taitaa kuulua jotenkin näin: "kissat on niin tyhmiä, ei ne tottele mitään!". Havahduin tässä yks päivä tohon kommenttiin ja rupesin pohtimaan, et ei hemmetti oikeesti, määrittääkö se eläimen älykkyyden kuinka paljon otus tottelee ihmistä? Mitäs muita näitä eläimiä nyt on mitä väitetään fiksuiksi? Delffiinit, papukaijat, valaat, apinat.. ja ja...ainiin... ne hemmetin koirat.

Mite ihminen voi ite lähteä edes määrittelemään mikä on fiksu eläin, kun ei se itekään aina niin fiksu oo. Meillä pitää olla kaikenmaailman sotia, jengejä, riitoja, tyhmiä tempauksia ja mitä lie muuta. Ei eläimillä vaan tunnu olevan. Taino mistä mie tiiän mitä ihmeen huumekartellia majavat pyörittää Kanadassa. Ehkä myös joillaki punasen klaanin haukoilla ja mustan klaanin kotkilla on jäätävät jengisodat menossa.

No jep. tällasta tänään. Hesarista löyty tämmönen vastaus tuohon kissat vs koirat kysymykseen:

Kissa vai koira

KliiMAXI

2011-08-28T18:53:00.003+03:00

Takana on erityisen hyvä treeniviikko. Paljon hyviä treenejä tehollisesti. Altaassa ei alkuviikosta mitään kummempaa. Kuntosalilla oli yksi hyvä treeni, jossa tein muutamia sarjaennätyksiä. Loppuviikosta alkoi sitten tapahtua hiljakseen.

Perjantaina menin innosportin treenivideon kuvauksiin. Aiheena oli lähinnä alakropan liikkuvuus ja voima. Tehtiin paljon erilaisia kyykky- ja hyppyharjotteita. Parhaiten liikkeet soveltuu lätkäpelaajan ja luistelijan kuivatreeneihi. Altaassa ei kauheesti tuu kuormitettuu noita takareisiä ja pakaroita, niin voitte vaan arvata oliko kyseiset lihasryhmät liekeissä 2 tunnin kuvaussession jälkeen. Luisteluhypyt on oikein jees! Samaan syssyyn muuten tehtiin klassisia rengasjuoksuja. Ihan vinkiksi, että jos haluaa tehdä sitä touhua turvallisesti, niin hommatkaa renkaat, joissa on mahdollisimman iso säde. Meikäläisellä meinat pyörähtää nilkka ympäri pahasti, kun niissä hölköttelin ja hyppin.

Kuvauksista polkasin saleen ostamaan treenievästä (geisha suklaalevyn + puolikkaan maidon), jonka jälkeen samoilta teiltä monnarilla Samin vetämään punttitreeniin. Alkuun vedettiin ihan mukava toiminnallinen harjoitus, jossa liskoiltiin ja tiikeröitiin lattiaa pitkin. Aika napakan soijan puski päälle. Meikällä alko olee alakroppa sen verran död, et päätin tehdä (taas vaihteeksi) yläkropalle painottuvan treenin salilla. Väsymyksestä huolimatta penkissä tein muutaman mukavan sarjaennätyksen.

Lauantaina oli vuorossa aamutreeneissä 11x(10x25) pääsettinä. Pääasiassa aikamoista sillisalaattiahan toi oli, mutta kulmekivenä oli kovaa uiminen. Itellä nilkka alkoi ottamaan kipua 7 setin kohilla ja annoin sille vähän huilia sitten. Breikin jälkeen tein lisäpainojen kanssa pystydelffareita ja sit valmistautuminen 25m loppurykäsyyn. Pääsetin jälkeen uitiin siis 25m ajalla, ja tätä ei tietysti halunnut jättää mistään hinnasta pois. Ilmeisesti nopeus on ihan hyvässä kuosissa, sillä tein itseasiassa 25m altaan treenienkan pepellä. Hyvä hyvä.

Päivällä kotona siivoilua, tenttiin lukua, työjuttuja ja lepoa. Noin neljän aikaan huristeltiin Kassun kanssa Maken mökille saunomaan ja jutustelemaan tulevasta kaudesta. Mökillä käytiin antoisa keskustelu meidän ryhmän tilanteesta. Loppuillasta pelattiin unoa ja kuurupiiloa. Illan päätteeksi syötiin vielä Moonan kokkaamia lettuja.

Aika tehopainotteinen loppuviikko on ollut siis. Hyvä niin, sillä niitähän tässä tarvitaan. Nyt viikon verran vähän iisimmin ennen Spaniaa.

Ainiin... Usain Bolt otti varaslähdön...

Welcome syksy

2011-08-23T21:33:00.003+03:00

Kesä alkaa olla rymytty tältä vuodelta Suomessa. Espanjassa jatketaan hieman alle 2 viikon kuluttua sitten. Äkkiähän tämä taas meni. Parhaimpia paloja kesältä olivat festarireissut, SM-kisat ja hengailu kavereiden kanssa. Toivottavasti ensi kesänä intensiteetti ja volyymi säilyy yhtä kovana.

Eilen palasin Jyväskylään ja tänään hypättiin aamulla jo Vaajakoskella altaaseen. Treeni tuntui aika karmealta suoraan sanottuna. Make oli onnistunu tekemään treenistä hyvin salakavalan, koska taululla setit ei näyttäny lähellekään niin pahalta, miltä ne lopulta tuntui. Vai oliko miehessä puutteita - voi olla. Päivällä punttisalilla meno oli jo vähän pirteämpää. Tein muutaman sarjaennätyksenki taas jälleen kerran. Kesällä on tullut panostettua pitkän tauon jälkeen voimatasojen nostoon, ja duuni alkaa kantamaan hedelmää. Viime viikkoina oon testaillu aika paljon maksimeita siinä toivossa, että vanhat ennätykset sais heittää romukoppaan. Enää ei tarvitse onneks toivoa. Leuanvedossa astuin mm. "miesten kerhoon" kun vedin 50kg lisäpainolla yhden leuan. A dream come true!

Syksyllä olisi tarkoitus jalostaa nämä uudet ihmeelliset voimat, mitä kroppaan on saatu ladattua. Saapi nähdä jalostuuko! Uinnin puolella tarkoitus olisi saada kehitettyä liukuja ja starttia askeleen eteenpäin. Niissä tuntuu olevan aika paljon puutteita. Espanjan leiri on siis erittäin tervetullut tähän tarkoitukseen!

Koulun puolelta syksy tuntuu tosi haastavalta tällä hetkellä. Kahden kuukauden poissaolo lyö oman lisäpaineen niskaan, että saa suoritettua sopivan määrän opintoja. Onneksi olin kerrankin etukäteen liikenteessä, ja oon suorittanu mukavan määrän opintoja varastoon. Vielä ois kuitenkin muutama juokseva asia hoidettavana. Vähän stressiä tuntuu pukkaavan, mutta eiköhän tää tästä helpotu, kunhan sinne lämpöseen pääsee.

Hyvin mielin syksyä ottamaan vastaan!

Suomen uinti sukeltaa pintaan

2011-08-08T11:28:00.004+03:00

Uintikauden kohokohta on tältä kaudelta ohi. Suomalaisittain kisat eivät olleet varsinaista ilotulitusta. Media muisti huomioida kyllä tämän. Kisojen päättyessä sunnuntaina, sai maanantaina lukea tuttuja otsikoita lehtien sivuilta: "Suomalainen uinti sukeltaa" ja "uimarit altaanpohjassa". Samalla kyytiä sai suomalaisten harjoittelumäärät ja metodit. Lehtijuttujen perusteella voitaisiin päätellä, että tilanne on katastrofaalisen huono. Itse näen tilanteen aika eri tavalla.

Tuloslistoilla suomalaiset eivät korkealle kivunneet Shanghain MM-uinneissa. Se on fakta. Tämä fakta antoi hyvän syyn mässäillä aiheella "maailman kärki on karannut". Pienellä viilauksella asiat olisivat näyttäneet hyvinkin toisenlaiselta.

Hanna-Maria Seppälä ui 100m vapaauinnissa ajan 54.9 SM-uinneissa. Hän ilmoitti pystyvänsä pudottamaan noin puoli sekuntia tuosta pois MM-uinneissa. Tällä kertaa tuo ei onnistunut, mutta en epäile hänen lausuntoa tippaakaan, koska kyllä urheilijat tuolla tasolla tietävät missä se oma kuntokäyrä menee. Ajalla 54.4 oltaisiin oltu kirkkaasti välierissä. Ja tuosta enää vajaan 0.2s pudotus olisi vienyt finaaliin.

Ari-Pekka Liukkosella oli täydet mahdollisuudet välieriin. Kesken kauden AP ui niin lähelle SE aikaa, että uskoin hänen uivan välieriin kirkkaasti. SE ajasta olisi pitänyt pudottaa vain 0.08s selviytyäkseen välieriin. Kuka ties nappionnistumisella olisi AP myös kolkutellut finaalin ovea.

Jenna Laukkanen teki mahtavaa tulosta jo nyt. 100m rintauinnin SE aikaan voi olla kyllä tyytyväinen. Jennallakin aivan nappisuorituksella ja venymisellä olisi ollut mahdollisuudet uida 100m ja 200m rintauinnin välierissä. Samoin Emilia Pikkaraisella olisi ollut onnistuessaan mahdollisuudet uida välierissä 200m perhosuinnissa.

Uskon myös, että Iisakki Ratilaisella ja Anni Alitalolla olisi ollut hurmosuinneilla välieräpaikat plakkarissa.

Kisakoneesta puuttui Nuorten EM-uinneissa 200m rintauinnissa hopeaa ottanut Matti Mattson. Samalla ajalla, jonka hän EM-kisoissa ui, olisi selviytynyt MM-kisoissa välieriin.

Tuosta jos äkkiseltään laskee, että kymmenykset olisivat kääntyneet meidän puolelle, niin saadaan kahdeksan välieräpaikkaa (joista kahdella optio finaaliin). Olemme kymmenysten päässä tällä hetkellä tuollaisesta saldosta. Matkassa se vastaa noin (lajista riippuen) 20-30cm / 0.1s. Pistäpä vertailun vuoksi kädet samalle leveydelle. Ei ole kaukana. Vai onko?

Ongelmaksi näille puuttuville kymmenyksille en näe näissä kisoissa sitä, ettei suomalaiset olisivat olleet kunnossa, vaan meidän arvokisakulttuurimme. Mietipä hetken aikaa itseksesi. Kuinka monta suomalaista muistat, jotka olisivat ylittäneet itsensä kisoissa? Lista itselläni ei ole kauhean pitkä. Tämä kelkka on kuitenkin käännettävissä. Kun saamme luotua kulttuurin urheilun pariimme, jossa tehdään niitä venymisiä, niin aika äkkiä meillä onkin 2 kourallista uimareita välierissä/finaalissa. Siitä seuraava askel on sitten kohti 2 kourallista mitalisteja.

Lopuksi haluan sanoa vielä muutaman sanan tästä harjoittelukysymyksestä. Suomalaiset ovat saaneet nyt lähiaikoina aimokasan paskaa niskaan lajissa kuin lajissa, siitä ettei harjoitella tarpeeksi. Sitten kun lukee ja kuuntelee tarinoita maailmanhuipulta yleisurheilun ja uinnin puolelta, niin hämmästyttävää kyllä maailmanhuipulta löytyy yllättävän paljon urheilijoita, jotka treenaavat määrällisesti vähemmän mitä jotkut suomalaiset! Etenkin uinnin puolella romantisoidaan joidenkin urheilijoiden harjoittelumääriä älyttömällä tavalla. Tarinat ovat kuin urheilun suuresta värityskirjasta.

Naurettavin esimerkki löytyy oman rakkaan lajini puolelta. Etenkin uintimatkojen 50m, 100m treenaaminen. Kestollisesti ja energiantuotto tavoiltaan matkat vastaavat yleisurheilun puolella 200m ja 400m juoksumatkoja. Jostain kummasta syystä uinnin puolella Suomessa tuntuu vieläkin elävän se kuva, että menestyäksesi 100m matkalla sinun pitää treenata keskiarvollisesti 70-80km viikkoon, joista suurin osa I/II alueen kelausta!

Jokainen joka on perehtynyt vähänkin ihmisen fysiologiaan pistää ne hälytyskellot tässä vaiheessa soimaan. Jotta yleisurheilun puolella harjoitusmäärät vastaavat uintia niin ne pitää noin kolmin tai nelinkertaistaa, jotta kesto/määrä vastaa toisiaan. Kuinka monen huippu 200m ja 400m juoksijan tiedät treenaavaan keskiarvollisesti 300-400km viikkoon?? Tekevän 5x2km kevyitä hölkkälenkkejä yms. Tuo on nyt hyvin karkea esimerkki, mutta pointti varmasti tulee selväksi.

Ilmeisesti kilpauimareiden solutoiminta on kehittynyt paljon puhutun evoluution saatossa niin erilaiseksi, että heillä pätevät täysin omat lainalaisuudet!

Jos joku haluaa tässä vaiheessa nostaa "nojoo, mutta lapsena ja nuorena pitää tehdä pitkää aerobista liikuntaa, jotta on peruskuntoa"- kortin esille, niin keskustelen sen tarpeellisuudesta ilomielin.

Eräs huippu venäläinen pitkän matkan juoksija totesi aikanaan, kun hänen harjoitteluaan kritisoitiin määrällisesti liian vähäiseksi jotenkin näin:
"Miksi harjoittelisin juoksemaan pitkään ja hiljaan, kun kilpailen lajissa jossa pitää juosta matka X mahdollisimman kovaa?"

Samaan syssyyn voin heittää Boylen kommentin aerobisesta harjoittelusta: "Jos haluat tuomita lapsesi ikuisiksi ajoiksi hitauden helvettiin, pistä hänet pitkälle aerobiselle lenkille". Juuso muistaa paremmin miten se meni, pistä korjausta tulemaan jos meni metsään.

Loppuviestiksi haluan sanoa, että monessa paikassa Suomessa tehdään tällä hetkellä hienoa työtä uinnin eteen. Oikealla tiellä ollaan. Lopetetaan se loan heitto ja keskitytään laadukkaan työn tekemiseen. Tehdään ne pienetkin asiat hyvin, niin alkaa tapahtua ihmeellisiä asioita!

Kesäillan turinoita

2011-07-21T00:30:00.002+03:00

Kesä vilisee tuntuu vilisevän nopealla tahdilla taas ohi. Onneks itellään kesä jatkuu nyt aina tuonne melkein marraskuulle asti, koska syyskuussa lähdemme noin 2 kuukauden mittaiselle Espanjan leirille. Eli hyviä kelejä ja pitkiä päiviä luulisi vielä riittävän.

Muutama tuttu on kysellyt että miksi en ole kirjoitellut blogiin pitkään aikaan. Vastaus on niinkin yksinkertainen, etten jaksa kirjoitella jos ei ole mitään asiaa. Väkisin on turha ruveta vääntämään. Nyt kuitenkin väsyneillä silmillä ajattelin tulla päivittämään kuulumiset. Kiitos mielenkiinnosta ystäville, jotka jaksavat käydä lukemassa.

Aloitetaanpa niistä SM-kisoista. Omalta osaltani kisat menivät aika lailla nappiin. Vaparin osalta vauhti ei ollut mitenkään päätä huimaavaa, koska tekniikkamurheet vaivasivat edelleen. Viimeisenä kisapäivänä sain kuitenkin kohtuullista tatsia jo vapariinkin, kun Maken kanssa koitettiin uusia jutskia tekniikassa. Perhonen ja rinuli kulki vuorostaan oikein mallikkaasti. 50m perhonen tietysti päällimmäisenä mielessä, koska siinä tuli yli puolen sekunnin ennätysparannus ja melkein mitalikin vielä. Harmittavasti 3 sadasosaa tuli takkiin Tirskalle, joka korjasi pronssin nenän edestä. Ensi kerralla pitää asia korjata.

Itelleni kisoista yksi tärkeä anti oli myös hyvät keskustelut eri ihmisten kanssa. Tosi siistiä, että uintipiireissä on näin hienoa jengiä, jolta irtoaa hyvää juttua. Kiitos teille!

Sitten vähän asiaa suomalaisesta uinnista yleisesti. Vaasassa lyhyen radan SM uinneissa piti uida jo ennätys kovaa finaaleihin. Samanlaista tason nousua uumoilin Espooseenkin pitkälle radalle. Muutamissa lajeissa vaadittiin kovia aikoja finaaleihin. Mieleenpainuvin taso oli 100m vapaauinnin ja 100m rintauinnin alkuerissä. Viesteissä korjailtiin SE-aikoja kovalla kädellä. Cetuksen naiset jokaisessa viestissä ja meidän seuran pojat vapariviesteissä + melkein sekariviestissäkin.

Kesällä muissakin suomalaisissa kansallisissa arvokisoissa ollaan tehtailtu huikeita aikoja. Rolloissa, Ikäkausimestaruusuinneissa ja nuorten SM-uinneissa. Myös kansainvälisissä arvokisoissa ollaan nyt jo ennen kesän huipentumaa (MM-kisoja) uitu suomalaisittain kovaa vauhtia. Nuorten EM-kisoissa Matti Mattson ja Jenna Laukkanen teki tuhoisaa jälkeä nakuttaen aikuisten SE-ajat tiskiin ja napaten siinä sivussa muutaman mitalinkin! Matias Koski täydensi hyvää menestystä muutamalla finaalipaikalla, joissa etenkin 200m vapaauinnissa tuli suomalaisittain kova aika. Kisoissa uimassa oli myös meidän seuran Teemu Vuorela. Teemulla kisat ei menneet ihan odotusten mukaisesti valitettavasti. Onneks Teemulla on vielä ens vuonna mahdollisuus uida samoissa karkeloissa, ja kukaties samanlaisella kehitysvauhdilla saumat tuoda mitali.

En tiedä mitä suomalaiset ovat tehneet eri tavalla, vai onko mitään edes tehty eri tavalla, mutta jotain hyvää on tapahtunut. Toivottavasti kehitys jatkuu samanlaisena. Lopuksi vielä onnittelut kaikille kesän onnistujille yhteisesti!

Tähän väliin voisin heittää omia kesäkuulumisiani. Jos olet jaksanut lukea tähän saakka kirjoitusta - hienoa! Pääasiassa olen majaillut kesän Imatralla. Espoon SM jälkeen olen omistautunut leffojen katsomiselle, rantalenttiksen peluulle, ilosaarirockille/road tripille ja kesäduuneille. Kavereita ja sukulaisia on tullut kanssa moikkailtua aivan normaalisti.

Tosiaan on tullut vilkastua pari hyvää leffapätkää, joista suosittelen seuraavia muillekin: Casablanca, The Good Shepard ja The Fighter. Rantalenttistä suosittelen myös! Seuraavaksi pitäisi vilkasta paljon puhutut Magnolia ja Tuulen Viemää. Sivistyksessä isoja aukkoja, tiedän. Ongelmaa korjataan paraikaa.

Lopuksi muutama sananen Ville Pörhölästä. Kesätöihin liittyen olen joutunut tekemään tutkimustyötä liittyen kyseiseen herraan. Moni ei varmaan tiedä, mutta kyseinen herra on voittanut olympiakultaa kuulantyönnössä 1920 Antwerpenissä ja 1932 Los Angelesissa olympiahopeaa moukarinheitossa. Olen lueskellut hänen elämäkertaa tässä, jonka on kirjoittanut Heikki ja Kaisa Herva. Kirjan nimi on Röyttän Karhu. On ollut hauska lukiessani huomata, kuinka moderneja ajatuksia urheilusta on ollut jo tuohon aikaan. Esimerkiksi levon merkityksestä. Nykyisin pitäisi ottaa mallia esimerkiksi unirytmeistä (klo21 nukkumaan ja klo6 ylös) Ehkä itekin saan hilattua tän klo1-10 rytmin samanlaiseksi ennen Espanjaa.

Tänään se ei kuitenkaan tapahdu. Palataanhan taas asiaan!

SM Espoo

2011-06-29T21:16:00.003+03:00

Huomenna se sitten alkaa. Pitkän radan SM-kilpailut. Cetus on satsannut ainakin todella mukavan oloisesti kisoihin. Altaan ympärille oli vedetty iso pinkki matto ja jonkinlainen call room on myös saatu viritettyä. Hienoo! Altailla näkyi paljon salskeita uroksia ja miksei myös naaraitakin. Kovat kisat tulossa!

Oma fiilis on nousussa. Tai ainakin paranemaan päin. Treenasin alkuviikon täällä Espoossa, kun majoitun Alpolan perheen luona. Mukavaa jengiä. Hyvät keskustelut käytiin Mikon ja Matin kanssa aina iltaisin. Kiitos niistä. Täl hetkel taustamusiikkina toimii parranajokoneen surina ja karvojen lähdön karina. Monesti yksilöurheilijoita moititaan, ettei tehdä mitään tarpeeksi miehistä puuhaa yhdessä. Voiko tän miehisempää meininkiä olla, kuin karvojen sheivaaminen?

Hyviä kisoja kaikille!

Fiilis low low low

2011-06-22T23:53:00.003+03:00

Ensi viikolla pitäisi uida Espoonlahdessa pitkän radan SM-kisoissa. Tällä hetkellä motivaatio kisoja suhteen on aika nolla. Syynä ei ole mikään vaiva tai muu vastaava. Yksinkertaisesti olo kilpailuja kohtaan on vain vastenmielinen. Syytä en ossoo lähtee erittelee nyt, et miksi näin. Luultavasti keho yrittää vaan viestittää, että energiat alas nyt ja ensi viikolla sitten rähinät päälle, kun sitä tarvitaan.

Altaassa näin kisojen alla on kulkenut ihan kohtalaisesti. Vapari edelleen vähän niin ja näin. Satunnaisia valonpilkahduksia siellä täällä. Perhonen kulkee ihan mallikkaasti. Tänäänkin 2x50 broken, joista jälkimmäisessä taisi tulla ennätys. Yippikayjei mofos. Valittelin Makelle, että pintautumisten kanssa oli ongelmia. Huomenna aamusta sitten muutama broken lisää. Samalla vois kattoa niitä pintautumisia kuntoon.

Mitäs suunnitelmia ihmisillä on juhannuksena? No kiitos kysymästä, itselläni suunnitelmissa oli viettää laatuaikaa kavereiden kanssa, pelailla pleikkaria, lämmitellä saunaa ja syödä hyvää sapuskaa. Toivottavasti keleistä tulisi hyvät juhannukseksi. Ei tarviis sadekelissä kärvistellä menemään.

Aika turhiks lätinöikshä tää tuntuu menevän, mut mitäpä turhaa täs maailmas ei olis. Rykäsin tässä pois alta viimeiset tentit. Perjantaina oli psykologian tutkimusmenetelmät ja tänään valmennus- ja testausopin jatkokurssi. Psykan tentissä sai vastata mm. kysymyksen "Joukossa tyhmyys tiivistyy - Minkälaisella kokeellisella tutkimusmenetelmällä selvittäisit kyseisen asian?". Valmennuksessa taas vastailtiin kysymyksiin "Metabolic adaptations of high intensity exercise" ja "activity patterns and work rates of games player". Joku hilpeä veikko toteaisi "douppii shittii"

Öit!

Käsitys

2011-06-16T21:21:00.003+03:00

Kuusi sokeaa tiedemiestä lähti tutkimaan elefanttia. Jokainen kohtasi elefantin eri tavalla ja eri suunnalta.

Ensimmäinen tiedemies törmäsi elefantin kylkeen. Hetken tunnusteltuaan hän totesi elefantin olevan kuin seinä.

Toinen tiedemies kosketti syöksyhammasta. Terävä, pyöreä ja sileä otus antoi vaikutelman, että elefantti on kuin keihäs.

Kolmannelle miehelle käteen ensimmäisenä sattui elefantin kärsä. Päätelmä oli selvä: elefantti on kuin käärme.

Neljäs mies oli varma, että elefantti on kuin puu, kun tavoitti elefantin jalan.

Viidennelle tiedemiehelle elefantti oli kuin tuuletusviuhka, kosketettuaan elefantin korvaa.

Kuudes tiedemies uskoi löytäessän elefantin hännän, että elefantti on kuin köysi.

Kaikki tiedemiehet olivat oikeassa. Tällainen elefantti on.

Kaikki tiedemiehet olivat väärässä.

Jekkuboksi

2011-06-13T11:28:00.004+03:00

Otsikon perusteella voisi luulla, että tämä kirjoitus koskee erästä alkoholijuomaa. Tän kertainen kirjoitus koskee kuitenkin kaikkien rakastamia käytännön piloja. Aattelin nostaa esille aiheen siksi, koska SM-kisat häämöttää ihan muutaman viikon päässä, ja mikäs sen parempaa kuin tehdä jekkuja kilpaileville seuroille, jotka majailee samassa hotellissa.

Listaan tähän potentiaalisia jekkuja, joita voi hotellissa tehdä

1. Ensimmäiseen jekkuun pitää satsata hieman rahallisesti. Suuntaa kauppaan ja osta elmukelmua rulla. Sopivan paikan tullen, kun henkilö X on pois omalta sängyltään, rullaat elmukelmun kokonaisuudessaan sängyn ympäri. Edistyneemmäs versiossa jekusta henkilö X on itse sängyssä päikkäreillä/yöunilla ja varovaisesti rullaatte henkilön kiinni elmukelmulla.

2. Toiseen jekkuun tarvitset hieman teippiä. Mielellään vahvaa ja kestävää. Hotelleissa vessoissa on käsisuihkut, jotka toimivat siten että kun avaat hanan ja painat käsisuihkun kahvasta, vettä alkaa tulemaan käsisuihkusta. Teippaa käsisuihkun kahva valmiiksi kiinni ja sijoita käsisuihku lavuaarin alle siten, että se tähtää suoraan lantion seudulle. Ei kandee pitää vaaleita housuja!

3. Klassikko "lappu oveen". Kirjoitat lappuun "huoneessa harrastetaan toimintaa X, älä häiritse!". Iske lappu naapurin huoneen oveen. Pitäisi aiheuttaa ihmetystä ja ehkä naurua ohikulkijoissa.

4. Viimeinen jekku tällä listalla on hieman ilkeä, mutta hyvät naurut on taattu! Ota rulla elmukelmua taas esille ja mene vessaan. Nosta kaikki WC-pöntön kannet ylös ja vedä elmukelmu pöntön päälle koko pöntön yläaukon peittäen. Tarkista että elmukelmu on vedetty tiukasti, ettei se ole rypyillä. Muuten homma paljastuu. Jos onnistuit, niin sitten vain odottelemaan ekaa uhria, joka käy heittämässä kepillisen vettä.

Katsellaan lähempänä kisoja lisää jekkuja!

Kielikonfrenssi

2011-06-08T23:34:00.003+03:00

Kesällä kirjottelu tuntuu jäävän vähemmälle tähän blogin puolelle. Ehkä se on suotavaa. Ainakin jos on näin hyvät kelit niinku nyt. Muutamia yleisluonnollisia asioita vois päivitellä siitä huolimatta.

Eilisissä treeneissä pelailtiin jalkapalloa ja ultimatea alban rannassa. Miulla vanha nilkkavamma viime kesältä meinas tehä tepposet. Aina silloin tällöin oikea nilkka pettää ja nyt se meinasi tehdä sen pahemman kerran. Puolittain jo heitin sen päälle painoa, mutta en onneksi kokonaan. Vähän tää turpos, mutta ei onneks pahemmin ottanu damagea. Tänään jouduin altaassa varotoimeksi uimaan pelkillä pullareilla ja lättäreillä. Jos huomenna pystyis jo potkimaan normaalisti.

Tänään pyörähdin kielikeskuksen konfrenssissa. Kävin iltapäivästä workshopissa, joka käsitteli motivaatiota ja kielen oppimista. Keissi oli hyvä, sillä luennolla sai itsekin puhua ja pohtia asioita. Päätehtävänä oli muistella positiivisia ja negatiivisia oppimiskokemuksia ulkomaiseen kieleen liittyen.

Miulle mieleen tuli positiiviset muistot videopelien parista. Pelasin pentuna paljon videopelejä ja sitä kautta opin englantia aika paljon. Videopelien voimin paineltiin käytännössä koko koulutaival ala-asteelta lukioon. En montaa kertaa koulukirjoja avannut siinä 12 vuoden aikana.

Negatiivinen muisto liitty kieliopin opiskeluun. En tykkää siitä pilkun viilaamisesta mitä se sääntöjen opettelu on. Se söi motivaatio, etenkin yläasteella, kielen opiskelua kohtaan. Omaan filosofiaan kuuluu ymmärtämisen tärkeys ykkösasiana. Elikkäs jos toinen vaan ymmärtää mitä haluat sanoa, niin homma on ok. Kuka puhekielessä alkaa kyttäämään menikö nyt sanajärjestykset oikein? Toki kirjoittaminen on asia erikseen.

Workshopissa oli muutama pienryhmäkeskustelu. Meikäläisen ryhmään sattu pari HC-tiedemiestä. Kävi vähän naurattamaan, kun eräs herrasmies alkoi analysoimaan kaikkia esitettyjä kysymyksiä. "What does she mean by motivation? Should we include all variables to our conversation?" "There are too many variable to account in this discussion" Hell yeah...

Kesäyöt

2011-05-30T23:26:00.003+03:00

Vuosi on vierähtänyt nopeahkosti taas vaihteeksi ja kesä tuntuu olevan täällä. Puut ovat alkaneet vihertää mukavasti ja pimeät yöt kadonneet. Vielä kun kelit lämpenis kunnolla, että yölläkin voi viilettää shortseis ja t-paidas nii a'vot. Yövirkulle ihmisille, niinku miulle, kesät on siis oivaa aikaa. Oton kanssa valvomista läpi yön sanotaan jäätämiseks.

Tänää fillaroidessa muistelin muutamia hyviä jäätöreissuja.

Videopelien ystävänä on tullu muutama yö vietettyy pelien parissa. Etenkin jos on sattunut joku hyvä peli kohille. Final Fantasyt on tällasia pelejä. Tossa pari kolme kesää takaperin ilmesty Final Fantasy XII kauppoihin ja Oton kanssa innostuttiin siitä. Majotuttiin noin viikoks hein aittaan pelaamaan. Alkuviikosta käytiin noin klo5-6 aikaan aamul nukkuu ja heräiltiin jossain klo12-13 välil päiväl. Loppuviikosta vuorokausirytmi oli melkein pyörähtänyt kokonaan ympäri. Kätevää! Eväinä tällä viikolla oli pääasiassa spritea, toivosen leipomon lihapiirakoita ja karjalanpiirakoita. Parhautta!

Pelijäätöjen lisäksi Oton kanssa on tehty aika legendaarisia saunajäätöjä. Parhain jäätö liittyy kesään 2007, kun menin Otolle klo4 aikaan aamulla ja pistettiin hein rantasauna lämpeemää. Siinä sit saunottiin johonkin klo8 saakka ja käytiin aina välil uimassa. Taispa sitä välillä nukahtaaki.

Samaisel rantasaunal vietettiin viime kesän lopul aika eeppinen jäätöreissu Miikan, Mikon ja Oton kanssa. Täl kertaa sauna ei lämmenny, mut silti oli hyvä meininki. Jauhettiin skeidaa joku 6 tuntia ja pelattiin hauskaa korttipeliä. Idea oli hyvinkin yksinkertane. Tee joku lupaus tietylle kortille/maalle/värille. Jos oikea kortti tulee, joudut pitämään lupauksen. Tyyliin "käyn uimassa vaatteet pääl, jos tulee herttaa". Välillä tuli aika koviakin lupauksia. Mut sillo sai valita vaan yhden tai pari tiettyä korttia. Todennäkösyydet ei noussu kauheen isoks sillo. Peliä pelattiin kuitenkin joku pari tuntia, et kyl siel muutama iha hauska kosahus sattu. Nimiä en paljasta et kuka joutu tekee mitä, mut yks joutu mm. pistämään nettiin deittipalstalle ilmotuksen ja yhden piti viuhahtaa julkisesti. Hauskaa oli!

Eiköhän tällekin kesälle muutama hyvä jäätöreissu saada aikaseks!

Urheilun kuolema

2011-05-27T16:10:00.006+03:00

"The level of success that an invidual can achieve is limited by their genetic potential, and this sets an upper ceiling to performance"
- Maughan & Gleeson

Oletko koskaan käynyt ajatusleikkiä, että minkälaista olisi olla supernopea? Supervahva? Superkestävä? Hyvä, niin miekin. Ennen tuollaiset ominaisuudet löytyivät pääasiassa sarjakuvien sivuilta. Nykyaikana saatat törmätä tulevaan teräsmiehen alkuun kadulla.

Teknologia kehittyy sen verran vauhdilla eteenpäin, että kohta geenimanipulaatio on jokaisen tarpeeksi rahakkaan ihmisen ulottuvilla. Taitaa olla osittain jo nyt. Terveysasioiden kannaltahan tämä on tietysti loistava juttu. Mietipä jos suvussasi on taipumusta sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, ja voisit poistaa tämän riskin kokonaan DNA:stasi. Entäs urheilumaailman laita... miettikääpä hetki niitä mahdollisuuksien ovia, joita uusi teknologia voisi avata. Haluammeko avata ne? Ihmisen tuntien kyllä.

Käytännössä geenimanipulaatio meinaa sitä, että suorituskyvyn mahdolliset rajat tulevat siirtymään uusiin ulottuvuuksiin. Olisihan se hienoa nähdä kun ihminen juoksee 100m alle 7 sekunnin tai kuulaa työnnetään yli 50m. Viihdearvo on taattu. Jokaisella kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa.

Ongelmaksi nousee valvonta. Miten pystytään valvomaan, että ketä on manipuloitu ja ketä ei? Näitä "geenivirhe" ihmisiä, joita ei ole muokattu millään tapaa kävelee oikeasti maapallolla. Paras esimerkki lienee liittyen voimapuoleen. Ihminen tuottaa lihassoluissa proteiinia nimeltä myostatiini. Myostatiinin tehtävä on valvoa lihasmassan kasvua rajoittamalla sitä. Mutaation sattuessa myostatiinin toiminnassa/tuotannossa voi tapahtua virhe, jolloin lihasmassan kasvu ei rajoitukaan. Tällainen mutaatio tapahtui pojalle nimeltä Liam Hoekstra. Hoekstra nousi seisomaan omille jaloilleen kaksi päivää syntymän jälkeen. Eikä kauaakaan mennyt kun sama poika veteli vatsoja, punnerruksia, leukoja menemään kuin teräsmies konsanaan vauvana. Pistää vaan miettimään, että ketä voimme lähteä syyttämään että sinua on muokattua, jos todisteita ei ole.

Pojasta on tehty hyvä dokkarikin. Ohessa linkki siihen.

Liam Hoekstra dokumentti

Tuon pojan innostuessa urheilusta tosissaan, voi olla että samainen kaveri paistattelee jonkun voima- tai sprinttilajin maailmanennätys listoilla tulevaisuudessa...

Isommaksi ongelmaksi nousee miusta se, että urheilu voi muuttua pahimmassa tapauksessa täysin järjettömäksi, ellei se ole sitä jo nyt. Kohta ei työn teolla ja lahjakkuudella ole enää mitään väliä, kun ihminen pystytään muokkaamaan juuri sellaiseksi kuin halutaan. Kilpailut voidaan vaihtaa muotoon, kuka pystyy muokkaamaan geenejä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Urheilukulttuuri voi tuhoutua täysin.

Lähteet:

Maughan R. & Gleeson M. 2004 The Biochemical Basis of Sports Performance. Oxford University Press

Cover of Superman vol. 2, 75 (Jan 1993). Art by Dan Jurgens & Brett Breeding.

Lepakkovuoro

2011-05-24T23:26:00.002+03:00

Aalto Alvari meni sitten remonttiin ja Swimming Jyväskylä joutu evakkoon. Edustusryhmän kanssa ollaan aloiteltu treenejä Vaajakoskella. Toistaiseksi homma on lähtenyt hyvin rullaamaan. Tänään aamulla treeneissä oli apaut 20 uimaria kahdella 25m radalla treenaamassa. Malla organisoi treenin sen verran napakasti, että hyvin mahduttiin ja ite ainakin sain vedettyä hyvän potkutreenin. Kiitos siitä!

Muutamaksi illaksi aina viikossa meille on siunaantunut lepakkovuoro. Äsken oltiin treenaamassa 20.30-21.40. Siitä onkin aikaa ku tää poika on viimeeks noihin aikoihin altaassa treenaillu. Pitää varmaan mennä taaksepäin lähes 10 vuotta. Mukavan nostalginen fiilis tuli. Plussaa on se, että aamutreenin ja iltatreenin välillä on ainakin mukava palautus. Miinusta on tää rauhoittumisen vaikeus näin myöhäisen treenin jälkeen. Kroppa tuntuu käyvän sen verran ylikierroksilla, ettei uni varmaan tuu ainakaan vielä pariin tuntiin. Lueskelee vaik kirjaa jos ei muuta.

Eiliseltä haluan nostaa esille NSM-ryhmän treenin. Aluksi oltiin monnarilla pelailemassa, jonka jälkeen tapahtui siirtyminen kampuksen kentälle myöskin pelailemaan. Monnarilla piti tehdä vähän punttia, mutta jengille maistui aasin ja fudiksen peluu tennarilla sen verran hyvin, et raudat ei tällä kertaa kolissu. Kampukselle siirryttäessä alkoi satamaan jonkin verran. Tää ei tuntunut porukkaa haittaavan sillä vaikka sade yltyikin paikoittain tosi kovaksi, niin mättö vaan jatkui. Hieno asenne porukalla!

Kampuksen kentällä pelattiin fudispeli Mopit vs. NSM. Selvennykseksi muille niin mopit on yhtä pykälää alempi ryhmä Swimmingissä kuin NSM. No eniveis mie ja fake pelattiin moppien puolella. Valitettavasti NSM ryhmästä ei tällä kertaa ollut juurikaan vastusta, kun mopit pyyhki kirjaimellisesti lattiaa NSM ryhmällä. Tuli mieleen erään MM-finaalin 3. erä tästä ryöpytyksestä...

Pelin tiimellyksessä miun omega merkkinen fudis hajos. Vuosien kunniallisen palveluksen jälkeen, oli sen aika siirtyä eläkkeelle. Vaikka harmittaakin että hyvä pallo meni säpäleiks, niin kyllä nää pelit oli sen arvoset. Kiitos

Palkinnot heille kenelle se kuuluu

2011-05-20T13:31:00.003+03:00

"Sopivaa palkitsemistapaa alettiin miettiä eilen kaupungintalolla.

– Kyllä me ainakin perheen huomioimme jollain tavoin. Tapaa emme vielä tiedä, mutta ainakin onnittelut lähetämme, kertoi Lintunen.

– Katsotaan, huomioidaanko myös Petteri jotenkin, mutta perhehän on tehnyt sen varsinaisen kasvatustyön, kaupunginisä perusteli."

Tuollainen tekstinpätkä löytyy Uutisvuoksesta, (paikallislehti Imatralta) liittyen Petteri Nokelaiseen ja Suomen leijonien voittamaan MM-kultaan. Otin kantaa asiaan jo facebookissa omassa profiilissani ja niin teen täällä blogissakin.

Toivon todella, että kyseinen pätkä aiheuttaa sinussa lukijassa joko hämmästelyä tai jopa hupia. Kaikella kunnioituksella Nokelaisen perhettä kohtaan, olette oikeasti tehneet hienoa työtä. Petterin itsekin tavanneena voin sanoa, että se mikä kuva hänestä jäi, oli todella positiivinen. Mukavan oloinen tyyppi, jolle suon kyllä kaiken menestyksen.

Se mikä saa minut tässä asiayhteydessä ottamaan kantaa, on kaupunginjohtaja Lintusen lausunto. Toivon todella, että lehdistö on vääristellyt lausuntoa... Jos ei ole, niin valoja päälle kaupungintalolla. Miksi asiaa pitäisi edes harkita, että palkitaanko Nokelainen henkilökohtaisesti?

Viimeisten tietojen mukaan Imatralta ei varsinaisesti sikiä maailmanhuippuja. Tai no... onhan kyykän arvokisamitalit kova juttu. Se vuosien kaljanjuonti ja palikan heittely kesämökillä sietääkin palkita!

Onnea vielä MM-kullasta leijonille!

Tampere Open Championship

2011-05-06T22:38:00.002+03:00

Pikainen päivitys ennen nukkumaanmenoa. Tänään treeneissä kulki aika hyvin. Perhosen vauhti tuntui hyvältä ja kellokin näytti positiivisia lukemia. Treenin lopussa tuli 25m delffareiden ennätykset. Maistui! Saunassa ja pukkarissa oli hyvät jäädöt Kassun ja Peten kanssa. Ne maistui kanssa.

Huomenna kisat Tampereella. Lajeina 100m perhosta ja vaparia, 50m perhosta ja vaparia. Supertaskia suorittamaan muutaman lajin osalta. Eli ideana, että edelliset startit ovat portaita yhteen tiettyyn starttiin. Ei siitä sen enempää.

Kisoista tulee varmasti mielenkiintoset, koska villi huhu kertoo et tamperelaiset on viritelly savukoneita ja kaikenmaailman valoilmiöitä kisoihin. Siistii! Bonusta on myös alkuerät+finaaliuinnit. Kassellaa syssymmäl

Esimerkillinen päivä

2011-05-04T23:59:00.006+03:00

Taas sitä ollaan kirjoittelemassa yömyöhään. Lähiaikoina olen havainnut itselläni lievää ajan puutetta. Tai ainakin homma on tuntunut siltä. Havahdun iltaisin ja pohdin että eipäs ole tänään tullut tehtyä juuri mitään. Kuitenkin hieman tarkemmin tarkasteluna huomaan, että hommiahan on tullut paiskittua aika paljon. Kai sitä on niin suuruuden hullu ettei viitsi olla tyytyväinen nykyiseen työmäärään. Halutaan tätä ja tätä ja tätä ja tätä...

Tänä päivänä, tai kellon mukaan edellisenä päivänä, olen kerennyt tekemään hyvän määrän hommia. Aluksi aamulla olin kokous- ja neuvottelutaidon kurssilla. Kurssin ideana on opetella kokousten rakenne ja käytännöt. Samalla hieman ilmaisutaitoa ja jonkinlaista neuvottelupsykologiaa. Tänään pidettiin harjoittelukokous. Sain nakin olla kokouksen puheenjohtaja. Epävarmuutta ja jännitystä loi seikka, että käytännöt virallisessa kokouksessa ei ole vielä täysin hanskassa. Sain kuitenkin tunnin päätteeksi opettajalta hyvää palautetta puheenjohtajana olemisesta. Lämmitti mieltä.

Aamutuntien jälkeen suuntasin aikalailla suoraan treeneihin. Sielläkin alun kangertelun jälkeen alkoi sujumaan. Onnistuin uimaan 50m perhosen brokenenkan. Pitkästä aikaa saavutettu treenienkka lämmitti mieltä entisestään.

Treeneistä suoraan valmentamaan. NSM-ryhmän punttisalin lisäksi pidin tänään allastreenin Aaron kanssa samaiselle ryhmälle. Olin luvannut jo useampia viikkoja sitten, että seuraavan kerran kun olen altaalla remmissä pidetään uimahyppyjä. Tänään sitten hypättiin uimahyppyjä. Porukalle tuntui maistuvan. Osallistuin itse hyppmiseen mukaan. Lupasin tytöille, että jos Jenica uskaltaa hypätä 3-metrin korkeudesta, niin meikä hyppää vaatteet päällä metrin ponnarilta takaperinvoltin. Niinhän siinä kävi, että Jenica hyppäsi... ja mie myös. Hauskaa oli. Hyppäsin vielä muutaman kerran äijien kanssa ja uin yhden viestin. Aaro heitti vielä lopuksi kutsun, että tulisin uimaan 50m vetoja ryhmän kanssa. Vaikka oli hieman kiire muihin tapaamiisiin niin aattelin että miksipäs ei ja vedin 8x50m setin vielä uimareiden kanssa. Yleisesti ryhmän työskentely lämmitti mieltä.

Välillä valmentajan on hyvä osallistua ryhmän aktiviteetteihin mukaan. Uskon esimerkin voimaan, sillä jos valmentajakin välillä tekee, niin se motivoi urheilijoitakin.

Lämmin ja esimerkillinen päivä

Summer is wild

2011-04-28T23:12:00.002+03:00

Hyvät kelit on siunannu Suomen kansaa lähiaikoina. Iltasanomat ja kumppanit pääsivät jo tekemään perinteikkään kesän ensimmäisen hellejutun Helsingin uimarannoilta. Pari hyvännäköstä gimmaa keikisteli kuvissa bikineissä ja könsikkäät äijät takoivat rantalenttistä viimeistä päivää. Onneksi wapuksi on luvattu helpotusta näihin MEGAhelteisiin.

Tutkimuksia en ole aiheista nähnyt, mutta veikkaisin auringonsäteissä olevan jotain maagista mikä pistää ihmisten päät pyörälle. Näin keväisin tapahtuu nimittäin toinen hauska ilmiö, joka jaksaa huvittaa aina. Ensimmäinen vähän lämpimämpi päivä ja 96% asutuksesta vaihtaa autot fillareihin/lenkkareihin. Hieno ilmiö ei siinä mitään, mutta harmi vaan tää kestää ainoastaan päivän kaksi. Kaduilla kuullut lupaukset "nyt alan lenkkeilemään enemmän kun kelit on niin hienot" vaihtuvat erilaisiin selityksiin miksi ei voida hypätä pyörän selkään. Faaantastic!

Onneksi Suomen kansanterveyden edistämiseen on pyhitetty edes pari päivää vuodesta. Kolesteroliarvot kääntyvät hetkeksi laskuun, mutta eiköhän nekin saada tässä kesän aikana takaisin oikeille raiteille eri virvokkeilla. Pitäähän nyt MEGAhelteillä muistaa pitää nesteytys kohillaan!

Villikesä 2011 on virallisesti alkanut!

Viattomuus - minne katosit?

2011-04-22T17:11:00.004+03:00

Ala-asteella kaikki oli huoletonta ja helppoa. Suurimmat murheet aiheutuivat huonosta ruoasta tai läksyistä. Kyseiset asiat aiheuttavat välillä vieläkin pahaa mieltä, mutta ei siinä määrin missä esimerkiksi ihmissuhteet, raha-asiat tai maailman kriisit. Missä välissä kaikki asiat muuttui näin pirun vakaviksi?

Mieleen nousee yksi tarina kuudennelta luokalta. Leikimme kaverini Aleksin kanssa jotain kuurupiilon tapaista leikkiä. Olimme molemmat menneet opettajan pöydän alle piiloon muita kavereita. Silloinen opettajamme tuli luokkaan ja sai meidät kiinni ryömimästä lattiaa pitkin. Toiminnastamme saimme seuraavan palautteen: "tuon ikäiset pojat eivät enää leiki lattialla". Nolostuneena noustiin ylös ja mentiin omille paikoille istumaan.

Näin jälkikäteen ajateltuna en näe mitään syytä miksi lattialla leikkimisestä olisi pitänyt nolostua. Tuntuu että nykyisin lapsia asetetaan entistä aikaisemmin aikuisen ihmisen muottiin. No mikä ihmeen muotti? Aikuisen oletetaan käyttäytyvän asiallisesti ja fiksusti. Asialliseen käyttäytymiseen ei missään nimessä kuulu leikkiminen (eli hauskanpito) lumihangessa, lattialla, pallomeressä tai missään muussakaan muodossa.

Uskallan väittää että jokainen joka lukee tätä, kokee joskus hetken kun tekisi mieli hypätä isoon lehtikasaan tai lumipenkkaan pyörimään. Mikä sinua estää? Älä tapa omaa hymyäsi muiden mielipiteiden takia. Leiki jos siltä tuntuu!

Yksi syy minkä takia meillä Swimming Jyväskylässä porukka tykkää treenaamisesta on leikkimielisyyden säilyttäminen. Ne hymyt tuovat sivutuotteena sen kaikkien haluaman asian, eli tuloksen.

Haastan jokaisen lukijan leikkimään pääsiäisenä sisätiloissa lattialla tai ulkona auringonpaisteessa. Suosittelen jälkimmäistä hienojen kelien johdosta.

Hyvää pääsiäistä!

Yleistä horinaa part 108

2011-04-19T01:11:00.005+03:00

Elämään on alkanu saamaan ryhtiä pitkän tovin jälkeen. Onhan sitä hommia tullut hoideltua tasaisesti pitkin kevättä, mutta nyt tuntuu siltä että oon ahkeroitunut kunnolla asioiden suhteen. Paljon tärkeitä asioita saanut hoidettua ihan viikon sisään. Siitä erittäin hyvä fiilis. Duuni kuitenkin jatkuu. Kouluhommien suhteen ois viimoinen rutistus. Taino viimoinen ja viimoinen, mutta tän lukuvuoden hommien puolesta.

Kesällä isken jo pökköä pesään kandin suhteen. Nyt kandin aiheeksi näyttäisi olevan varmistumassa stressin vaikutus suorituskykyyn. En ole varma pysyykö tuo otsikkona, mutta aihe pyörii noilla nurkilla. Tapasin Esa Hynysen kandiaiheen tiimoilta tuossa vähän aikaa sitten ja häneltä tuli paljon hyviä ideoita. Kiitos niistä! Hyvälle vaikuttaa tällä hetkellä... Enköhä mie kandin saa väännettyä.

Suomessa kiehuu ja kuohuu eduskuntavaalien takia. Rehellisesti voin tunnustaa, etten ole edes lähellekään politiikan asiantuntijaa ja ei ihan suoraan sanottuna kauheasti tällä hetkellä kiinnostakkaan. Kyllä sitä kerkeää vielä aktivoitumaan. Lievää kiristelyä meikäläisen pääkopassa on aiheuttanut tää perussuomalaisista jauhaminen. Suurin osa facebookkiin päivittelijöistä ei ymmärrä edes miksi tää ois nyt niin huono tilanne. Kunhan vaan huutelevat kun muutkin huutelee. Tekee fiksun vaikutelman, kun ottaa "asiantuntevaa" kantaa politiikkaan. JES!

Oma kantani asian suhteen on, että hauska nähdä mitä tapahtuu. Ainakin johtoporrasta on nyt ravisteltu kunnolla ja uusien tuulien luulisi puhaltavan. On asia erikseen ovatko tuulet hyviä vai huonoja. Mielenkiinnolla odotetaan.

Tapetilla on myös ruokavaliojutut. Ainakin miun elämäs. Kiitos tästä kuuluu Jaakko Rautalinin ja Eetu Karvosen blogille. Aktivoivaa tekstiä pojilla/miehillä kunpaa nimitystä nyt haluaa käyttää. Käykää tsekkaamassa herrasten blogia. Linkki löytyy tuosta oikealta palkista "hyviä blogeja" ja blogin nimenä "superkunto". CHECK IT OUT!

Lopuksi maininta vielä, että perjantaina ois tarkotus lähtee kisaileen HELLsinkiin Märskyyn. Lajeina meikäläisellä 100m pepe ja vapaa + 50m pepe. Uinti kulkenut ihan raikkaan oloisesti nyt treeneissä ja varmasti sama meno jatkuu perjantainakin. 100m pepeä odottelen ihan mielenkiinnolla. Espoossa vedin viimeeks viimosella 5m niin mukavat nakit, että hyvä et maaliin pääsin. Ennen kesän SM jos onnistuis per startti jaksaa metrin pidemmälle, niin kesällä vois jaksaa maaliin saakka. We will see. Kisoista ehkä lisää lähempänä.

Nyt kello raksuttaa sen verra paljon, et heitän simmut kiinni. Öit!

Mass

2011-04-15T18:06:00.002+03:00

Blast

Aivot narikkaan

2011-04-12T19:36:00.004+03:00

Vaparin tekniikka on aiheuttanut murheita meikäläiselle lähiaikoina aika paljon. Tekniikkakorjausten jälkeen pasmat meni vielä entistä enemmän sekaisin. Asia ilmeni Makellekin, kun murjottelin yhen treenin jälkeen semipahasti. Pidettiin ns. "kriisipalaveri" ;)

Vinkiksi sain, että en yritä pilkkoa tekniikkaa liian pieniksi osiksi, vaan menen laajoilla siveltimen vedoilla. Turha miettiminen pois. Sain eräältä toiselta henkilöltä samankaltaisen vinkin liittyen ylianalysointiin. Päätin ottaa neuvosta vaarin.

Nyt oon painanu vähä kaikkien asioiden suhteen aivot narikassa ja täytyy sanoo et fiilis on hemmetin hyvä. Aurinko on ruvennut taas paistamaan eri asioiden suhteen. Avantaanpas muutamia kohokohtia.

1. Espoon kisat sunnuntaina

En uinut kisoissa, kuin 50m ja 100m perhosta, mutta molemmissa erittäin hyviä oivalluksia. 100m perhosessa pitkän altaan enkka ja samoin melkein 50m matkalla. Vahvuudet alkaa löytyä.

2. Koulujutut

Koulussakin hyviä tuloksia on alkanut vähän tulemaan itsestään. Noin 1,5h sitten luin ilouutisen opintorekisteristä, että persoonallisuuspsykologian kurssi oli heilahtanut kirkkaasti läpi. Pisti hymyilyttään.

3. Tämän päivän treenit

Samoilla linjoilla jatkettiin. Aivot narikkaan ja menox. Päätin että aivan sama onko se kaunista, nyt mennään yksinkertaisella tyylillä ja omilla vahvuuksilla. Tuloksena SM jälkeen parhaat tehovedot. Sekin pisti hymyilyttämään.

Kiitoksia vaan vinkeistä:)

"On jossain kesä..."

Oikein vai väärin

2011-04-06T00:10:00.004+03:00

Rankka päivä takana. Kirjoittelin tuossa kouluhommia pari tuntia ja nyt luin päälle persoonallisuuspsykologiaa. Jälkimmäinen oli oikein mielenkiintoista settiä. Aiheena tällä kertaa alitajunta. Jännä toi mieli...

Maanantai-tiistai välisen yön filosofiaa hieman. Muutaman ihmisen kanssa on tullu käytyä hyviä keskusteluja moraalista tänään ja eilen.

Lähtökohtana on nyt se, että ihmisen olisi hyvä hyväksyä itsensä sellaisenaan kuin on. Ei esittää muuta kuin on. Klassikkokamaa eikö? Älä yritä liikoja, anna virran viedä ja sitä rataa.

Ongelma jota oon pohtinu liittyy seuraavaan tarinaan. Klassinen filosofinen ongelma tähän väliin. Kaikki ovat varmasti kuulleet tarinan miehestä, jonka vaimo oli sairaana. Lääkettä vaimon sairauteen sai ainoastaan varastamalla. Jos mies ei varasta, niin vaimo kuolee. Okei okei tää on nyt aika radikaalin puoleinen esimerkki mut pointti tulee ymmärretyks.

Pitäiskö ihmisen toimia siten miten haluaa (eli mikä on luontaista) vai sen mukaan mikä on "oikein"?

Asiahan ei oo tietysti näin mustavalkoinen. Kyseessä ei ole mikään kyllä tai ei valinta. Tottakai kyseessä on tilanne riippuvainen asia. Vakavemmissa asioissa, kuten ylläolevassa tarinassa, toimii varmasti sen järkevämmän vaihtoehdon mukaan. Entäs tilanteet jotka eivät ole ns. hengenvakavia?

Tai entä jos oman onnen tavoittelu aiheuttaa toiselle harmia? Mutta jos ei taas tavoittele, niin itselle syntyy harmia. Onko oman onnen tavoittelu väärin? Paljon kysymyksiä.

Liittykää vapaaseen pohdintaan jos haluatte.

Elämä remonttiin

2011-04-03T21:31:00.002+03:00

Kirjoituksia sen kuin kertyy lisää. Tää on jo 200. kirjoitus tähän blogiin. Pohdiskelin tuossa jos sitä pyrkis nyt täks kerraks kirjoittamaan jotain erikoisempaa, mutta miksi tehdä isoo numeroo tuollasesta numerosta kun 200. Ihmisillä tuppaa muutenki olemaan pakkomielteisiä ajatuksia joitakin legendaarisia lukuja kohtaan.

100kg penkki
100m sileä alle 10.00 sekunnin
100m uinti alle 1 minuutin
Synttärikympit 20,30,40,50 jne jne
42

and so on...

Luvut on kuitenkin vaan lukuja:)

Omassa elämässä on tapahtunut yhtä sun toista lähiaikoina. Fiilis on vähän sama kuin isossa remontissa. Urakka on pitkä, lopputulos lievä kysymysmerkki, mutta usko parempaan on suuri. Höyryjunan lailla on tullu sykittyä kaikenlaista, mutta nyt annoin itelleni luvan hetken aikaa hengähtää. Go with the flow.

Katumuksesta olen höpissyt vissiin aikaisemminkin. Kysyin muutamalta NSM-ryhmän uimarilta katuvatko he mitään asioita elämässään. Hyviä vastauksia tuli, kiitos niistä. Ite mietin katumista nykyisin siltä kantilta, että itseään ei kannata ryvettää mudassa kauheasti vanhojen tekojen takia. Pikemminkin aattelee niitä opettavaisina kokemuksina. Ennemmin jos katuu, niin katuu sitten sitä ettei tehnyt jotain asiaa. Jonkinverran mediatilaakin saanut tutkimus psykologian puolelta selvitti et keski-ikäiset ihmiset ei kadu tekojaan, vaan asioita joita ei tehnyt elämässään.

What happened happened

Pyritään pelaamaan tämän mukaan:)

Ps. En kadu sitä puheluu Jolli

Käytäntöä parhaimmillaan - urheilijalähtöistä yhteistyötä

2011-04-02T13:38:00.003+03:00

Hoplaa kaikki!

Makelta ilmestyy toukokuussa käytännön valmentamista käsittelevä kirja! Facebookkiin on avattu fanisivu kirjalle, josta voi käydä tykkäilemässä. Pistäkää hakupalkkiin vaan kirjan nimi: "Käytäntöä parhaimmillaan - urheilijalähtöistä yhteistyötä"

Pitäis löytyä tuolla! Myös Maken omassa blogissa on kirjalle sivu. Linkki Maken blogiin löytyy mm. tuolta alhaalta oikealta "hyviä blogeja" kohdasta ja

TÄSTÄ

Levittäkää sanaa kirjan suhteen ja tsekkailkaa sivustoilta lisäinfoo!

30km

2011-03-30T19:35:00.000+03:00

Pääsin maaliin. Loppuun vielä hyvä 25m perhosen aika.

Nyt on pää tyhjä

Kiitos

Viimeiset kelaukset

2011-03-29T17:31:00.002+03:00

Tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Tälle löytyy onneks ihan pätevähkö syy. Koulussa on yksinkertaisesti ollut sen verran hommaa, ettei ole ollut aikaa juuri tänne kirjoitella. Nyt aattelin kuitenkin korjata tilannetta vähäsen, kerta stressi alkaa helpottaa.

Kurjuutta kummempaa ei tännepäin Suomea kuulu. Huominen vähän hirvittää etukäteen. AP:n kanssa oli tarkoitus vetää kunnon kelaustreeni ja tavoitella ennätys kilometrejä yhdessä treenissä omalla uralla. Eli tarkoituksena olisi huomenna kelata 30km. Ideana olla koko päivä hallilla ja kelailla omaan tahtiin. Aamulla klo8 alkaa. Joku varmaan miettii, että ei ne pysty uimaan yhtä soittoa tollaista määrää. Suorituksen aikana onkin lupa syödä välillä ja tankata energiat ylös. Se on jopa melko suotavaa jos meinaa uida paljon.

Kämppikselle jo manailin kyseisestä tempusta, että tämän jälkeen en sitten kelaa enää ikinä yhtäkään ylimääräistä kilometriä. Seuraavassa lauseessa lisäsin jo sitten, etten ainakaan vähään aikaan... Kauhulla ja mielenkiinnolla kohti huomista haastetta.

Cheers!

Ihmiskäsitykseni part 2

2011-03-23T22:02:00.001+02:00

Laitoksemme kirjallisuudessa ihmisestä puhutaan hyvin usein koneena, jota voidaan jalostaa paremmaksi ja paremmaksi. Biomekaniikassa puhutaan vivuista ja niiden tuottamista voimista. Fysiologiassa taas puhutaan öljyjen vaihdosta ja muusta vastaavasta. Ihmisläheisyys tuntuu olevan hyvin kaukana.

Biomekaniikassa keho tykätään jakaa eri osiin, joilla on eri tehtävät. Kehoa ei niinkään tunnuta ajattelevan yhtenäisenä kappaleena. Esimerkiksi vatsalihakset tuntuvat mekaanisessa maailmassa osallistuvan vain ja ainoastaan vartalomme koukistukseen. Vanhana mekaanikkona en usko tällaiseen ajatteluun. En usko että yksittäisen liikkeen takana on yksittäinen lihas tai nivel. Uskon että kaikki liikkeet tapahtuvat kehomme osien yhteistyössä ja harmoniassa keskenään. Käytännössä tämä meinaa minun maailmassani sitä, että esimerkiksi jalkapallon potkuun osallistuvat kaikki kehon lihakset sormien koukistajista lähtien. Suostun kuitenkin sen hyväksymään, että jos ihmisellä on vaikka jalka poikki, niin hän ei sillä jalalla potkaise olipa keho kuinka harmoninen tahansa. Vai potkaiseeko?

Fysiologia on täysin oma lukunsa. Henkilökohtaisesti koen fysiologian maailman kielteisenä ja rajoittavana. Useasti kyseistä kirjallisuutta lukiessa törmään hyvin kielteisiin viesteihin. Nopeusharjoittelusta puhuttaessa kielletään tekemästä tietyn määrän yli toistoja. Kestävyysharjoittelusta puhuttaessa sanotaan, että kun laktaattitasot nousevat tarpeeksi korkealla niin et voi jatkaa enää. Kolmas loistava esimerkki on ravinto-oppi. Ilman hiilihydraatteja ei kuulemma pysty urheilemaan. Mitä urheilija tekee kun kuulee näistä asioista. Aika usein ajattelusta tulee hyvin kielteistä: ”lepolaktaattini on 3mmol/L, eli en voi pärjätä tänään”. Ihminen määrittelee aika pitkälti itse kuinka paljon jaksaa ja miten kovaa menee. Urheilusuorituksen tason määrää jokaisen subjektiivinen näkemys itsestään. Ihminen ei sentään ole mikään kone.

Haastakaa ja kyseenalaistakaa

Ihmiskäsitykseni part 1

2011-03-22T21:45:00.004+02:00

Nyt hypätään aika filosofiseen aiheeseen. Mikä on minun ihmiskäsitykseni. Olen kuullut ihmisestä käytettävän termiä tutkimusmatkailija tai tiedemies. Nämä kaksi termiä kuvaavat omaakin tämän hetkistä käsitystä ihmisestä aika hyvin. Läpi elämän tutkimme ja tarkkailemme ympäristöämme ja siinä sivussa yritämme sopeutua siihen. Elämme myös mielestäni jatkuvasti kysymysten äärellä, joihin yritämme etsiä vastausta tai ratkaisua. Lapsena kysymykset ovat yksinkertaisia: ”missä on leluni”. Iän karttuessa tulevat haastavemmat kysymykset: ”mitä meinaan tehdä elämässäni”. Jatkuvaa mysteerien ratkaisua, aivan kuten tiedemiehillä.

Urheilijat eivät ole ihmisenä sen erikoisempia. Ammattiryhmänä he itseasiassa soveltuvat loistavasti tähän näkökulmaan. Päämotiivina on suorituksen parantaminen. Eri keinojen kokeilu ja mahdollisuuksien tarkastelu parhaimman mahdollisen tuloksen eteen ovat tutkimustyötä parhaimmillaan. Valmentaja toimii vierellä tutkimuspartnerina.

Kysymys jota pohdin usein on, että vastaako ihminen täysin omasta matkastaan. Kyllä ja ei. Valitettavasti emme voi päättää mihin synnymme tai minkälaiset geenit saamme. Vedetäänpäs sittenkin hieman takaisin. Nykytekniikalla pystytään itseasiassa tekemään jo jonkinlaista geenimuuntelua. Tulevaisuudessa vieläkin enemmän, jolloin kontrollimme kasvaa. Juurikaan muuta en keksi rajoittaviksi tekijöiksi. Omaan filosofiaani kuuluu klassinen malli, että jos jotain haluaa oikein kovasti ja siihen käyttää oikeita menetelmiä, niin kyseisen asian voi saavuttaa. Tämä mallihan kylmän viileästi kumoaa kaikki yleiset selityksen, kuten rahan puutteen tai väärän harjoitusympäristön. When there’s a will, there’s a way.

Huomenna aiheesta lisää

Miten ja miksi

2011-03-18T00:16:00.001+02:00

Tauon jälkeen juttusarja jatkuu....

Miten ja miksi päädyin valmennuksen puolelle opiskelemaan. Lyhyt vastaus lienee että sattumalta, mutta jospa avaisin tätä tarinaa hieman enemmän. Harvalle yläastelaiselle on selvää mihin haluaa jatkaa peruskoulun jälkeen, tai puhumattakaan lukion/ammattikoulun jälkeen. Minulla onneksi oli jo aika selvät suunnitelmat silloin. Tavoitteenani oli päästä opiskelemaan joko lääkäriksi tai liikunnanopettajaksi. Lukiossa päädyin sitten ratkaisuun, että haluan tulla liikunnanopettajaksi. Päätös syntyi pitkän matematiikan oppituntien ”takaboksissa” vektoreita käsittelevällä kurssilla, kun kuulin että pääsykokeissa pitäisi osata matematiikkaa ja fysiikkaa. No thank you.

Lukiosta päästyäni pistin paperit menemään Jyväskylän yliopistolle liikuntapedagogiikkaa opiskelemaan ja toivoin parasta. Varmuudeksi pistin myös hakuvaihtoehtoihin liikuntabiologian puolen pääaineet, jotta pääsisin edes samaan rakennukseen. Kohtalo puuttui peliin ja päädyin liikuntabiologian puolelle. Silloin ajattelin että opiskelen vuoden bilsalla ja sitten vaihdan pedan puolelle. Nyt opiskelen toista vuotta bilsan puolella ja ei ole aikomustakaan vaihtaa pois.

Kiukkuisten teini-ikäisten kanssa työskentely eläkkeelle saakka kuulostaa kyllä erittäin houkuttelevalta, mutta silti haluaisin koittaa siipiäni urheilun maailmassa. Fyysisen puolen hiomisessa suomalaiset ovat kunnostautunut jo monta vuosikymmentä, mutta henkisen puolen hiomisessa ei. Unelmana olisi tehdä merkittävää työtä sillä puolella valmennusta. Kaikkien toimintojen lähtöpaikka on oma keskustietokoneemme, eli aivot. Aivoja, tai pikemminkin mieltä, manipuloimalla ihminen on valmis tekemään jos jonkinmoisia urotekoja. Tarinat on aina tarinoita tietysti, mutta jos keski-ikäinen nainen on onnistunut nostamaan henkilöauton oman lapsensa päältä, niin miksei urheilijalla olisi mahdollisuus juosta 100m alle 9 sekunnin? Sopivalla ärsykkeellä suorituskykymme rajat kulkevat paljon pidemmällä mitä kuvittelemme.

Valmentaminen motivoi minua myös kasvatuksellisen roolin takia. Monella on harhaluulo, että valmentaminen on pelkästään urheilijan saattamista huipputulosta kohti. Itse näen asian aivan eri tavalla. Nuoresta iästä huolimatta olen kerennyt kokea yhtä sun toista elämässäni, ja haluaisin myös jakaa niitä kokemuksia. Pitkän etsiskelyn jälkeen olen hiljalleen ”löytämässä itseäni” ja haluan auttaa myös muita ”löytämään itsensä”. Uskon että kun ihminen löytää oman identiteettinsä, hän pystyy olemaan onnellinen. Kaiken lisäksi se fiilis on aivan mahtava, kun huomaat että olet saanut ihmisen tajuamaan jonkun asian mikä hänelle oikeasti on tärkeätä.

”Don’t worry, be happy” – Bob Marley

Tavoitemalli

2011-03-09T20:37:00.002+02:00

Hellou again. Oon jo useamman kerran suunnitellu yhdistäväni blogikirjoittelun ja kouluhommat. Nyt sen ajattelin tehdä. Elikkäs homman nimi on se, että miulla on kaks kirjotushommaa tässä keväällä joita haluan avata julkisesti. Ensimmäinen niistä liittyy valmennuksen didaktiikan ja filosofian kurssiin, jossa pitäisi kirjottaa omasta valmennusfilosiasta noin 3-4 sivun essee. Toinen liittyy tieteellisen toiminnan perusteet nimiseen kurssiin, jossa pitäisi kirjoittaa essee liittyen tieteeseen. Omaksi aiheekseni olen valinnut siinä alustavasti "mekaaninen ja kokonaisvaltainen ihmiskäsitys liikunta- ja terveystieteissä". Saa nähdä vaihtuuko vai pidättäydynkö tuossa.

Ideana siis kirjoitella pieniä tekstin pätkiä, joista kokoan sitten kokonaisuuden molempiin. Yritetään siis kirjoitella mahdollisimman virallisella kielellä ite asiaosuudet. :)

Aloitellaan tuolla omalla valmennusfilosofialla.

Tavoitemalli

Nuorempana uskoin vakaasti, että urheilijalla pitää olla ehdottomasti joku konkreettinen tulostavoite. Esimerkiksi "minä haluan juosta 100m alle 10 sekunnin" tai "minä haluan päästä olympialaisiin". Nyt olen heittämässä tätä teoriaa osittain romukoppaan. Miksi? Ensinnäkin siksi että omalla kohdallani liian konkreettisten tavoitteiden asettelu on tuonut suurimmaksi osaksi vain harmia. Toiseksi olen päässyt keskustelemaan monien eri valmentajien kanssa elämäni aikana, ja jokaiselta heiltä olen saanut palasia oman filosofiani palapeliin. Toisilta enemmän ja toisilta vähemmän. Palojen etsintä ja järjestely on vielä pahasti kesken, mutta haluaisin silti esitellä keskeneräistä projektiani.

Jyväskylään tullessani jahtasin tiettyjä aikoja ja tavoitteita omalla uintiurallani. Mitä pidempään olen täällä uinut, sen enemmän olen alkanut niistä luopumaan. Nykyään tavoitteeni ovat entistä enemmän abstrakteja asioita. Uskon sen olevan yksi merkittävä syy omaan tuloskehitykseeni, jolla on ollut täällä uidessani hyvin positiivinen trendi.

Itsekseni olen pohdiskellut vaihtoehtoista tavoitemallia. Malli soveltuu muillekin elämän alueille kuin urheiluun, mutta kerta eletään urheilun maailmassa, niin avaan mallia sen kautta. Tämä tavoitemalli lähtee siitä, että tavoite ei ole konkreettinen asia vaan mainitsemani abstrakti asia. Esimerkiksi onnellisuus tai rento urheilusuoritus. Tavoitteet ovat välietappeja unelmaan. Unelmana on konkreetinen asia, esimerkiksi olympialaisiin pääsy tai MM-kulta. Unelmat ovat pitkän tähtäimen suunnitelmia. Tavoiteet voivat olla lyhyen sekä pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Havainnollistan ideaa vielä selvemmin. Esimerkkinä olkoon olympiadi ja kilpauimari. Unelmana olympiakulta. Olympiadin vuodet jaotellaan eri tavoitteisiin. Ensimmäisen vuoden tavoite voisi olla vaikka, että uinti on vahvaa ja sitä jaksaa painaa. Urheilun ulkopuolle tavoite voisi olla vaikka stressittömyys. Toisen vuoden tavoite olisi teknisesti hyvää uintia yhdistettynä vahvaan. Urheilun ulkopuolinen tavoite olisi pienistä asioista nauttiminen ja iloitseminen. Kolmannen vuoden uinnillinen tavoite olisi edellä mainitut + rentous suorituksessa. Ulkopuolinen tavoite olisi vaikka oppia olemaan onnellinen muiden puolesta. Neljännen vuoden tavoite olisi hyvin kokonaisvaltainen eli kaikki edelliset tavoitteet yhdessä. Uinnissa tasapainoinen suorituskyky kaikilla osa-alueilla ja yleinen onnellisuus. Siinä avaimet unelman saavuttamiseen.

Kaikille kyseinen malli ei tietenkään sovi, mutta uskon että jos urheilija on onnellinen, niin tuloskin on paras mahdollinen.

Kaksinaamaista kansaa

2011-03-04T11:31:00.003+02:00

Matti Heikkinen pisti Suomen sekaisin tiistaina. Aika monelle kyseinen temppu tuli aika isona yllätyksenä, mutta ei Matille. Itse lukeudun tähän yllätyneeseen jengiin. Onnea vaan kovasti Heikkiselle kovasta tempusta!

Ennen kisoja suomalaiset hiihtäjät saivan aimokasan paskaa niskaan lehdistöltä (etenkin urheilulehdeltä) ja tavalliselta kansalta. Kuulemma kisoista ei pitänyt tulla yhtään mitalia. Nyt niitä onkin jo kasassa neljä. Kadunmieheltäkin kuuli kommentteja tyyliin "ei perkele niistä reppanoista oo mihinkään".

Entäs nytten. Nyt hiihtäjät nauttivat koko kansan suosiota ja ovat lehdissä päivittäin isoin otsikoin. Otsikkosarja "SUOMELLA MITALIPUTKI" saanee tänään taas jatkoa, kun liekeissä olevat mieshiihtäjät tuovat viestistä mitalin. Yhtäkkiä kaikki uskovat mitaleihin ja ennenkaikkea OVAT AINA USKONEET. Kadunmiesten kommentit ovat vaihtuneet "kyllä me ollaan aina uskottu tähän, että Suomi nousee" muotoon.

Ns. "Glory hunterit" kaivautuvat ulos koloistaan taputtelemaan voittajien selkää. Kuka nyt ei taputtelisi. Muistan lukeneeni jostakin yhteydestä tarinan saksalaisesta uimarista, jonka isä haki pojan kesken kirkon kuoroharjoitusten ja lähti viemään uimatreeneihin. Pappi kysyi hämmentyneenä miksi viet pojan. Isä vastasi "Jumala rakastaa vain voittajia". Me suomalaisethan olemme hyvin jumalaisia olentoja, joten ei ihme että täälläkään ei rakasteta kuin voittajia.

Tapauksena tää on hyvin ristiriitanen. Me rakastamme voittajia ja haluamme niitä, mutta täällä ei kuitenkaan uskota siihen ennenkuin joku voittaa. Aika hupaisaa eikös? Voittaminen on kulttuuri kysymyksiä. NBA Korisjoukkue Los Angeles Lakers on hyvä esimerkki tästä. Vuodesta toiseen pärjäävät helvetin hyvin vaikka joukkueessa tapahtuu isojakin muutoksia joskus ja vastoinkäymisiä riittää pelaajien loukkaantumisten muodossa. Lakersissa on onnistuttu luomaan voittamisen kulttuuri. Amerikka nyt on muutenkin aikamoinen voittajakansa kulttuuriltaan.

Meilläkin päin voitaisiin alkaa uskoa näihin touhuihin pikku hiljaa.

Onneks mie oon kuitenkin aina uskonu Matti Heikkiseen hänen vaimon ja isän lisäks...

Hyvää viikonloppua!

Kohti aurinkoa

2011-03-01T19:36:00.003+02:00

Päivällä käytiin porukalla hiihtämässä parin tunnin lenkki sprinttereiden kanssa. Viime viikolla treenejä vaivannut keuhkojen ahdistus tuntui häipyvän kuin itsestään joka työnnöllä. Mahtava homma! 17km tuli hiihdettyä järven jäällä ja huomenna lissää. Torstaina kunnon laturetki sitten. Sitä odotellessa!

Turvauduin pitkästä aikaa päikkäreihin äsken. Meinasi vierähtää kohtalokkaan pitkäksi... onneks osasin rajottaa niin tulloo yöllä uni silmään. Heräämisen jälkeen oli perusmasistelut päällä, mut sit siirryin varaamaan lentoja Espanjaan, jonne lähdetään leirille syyskuussa sprinttereiden kanssa. Joha alko aurinko paistamaan! Aika epävakaa vaaka koko kaveri

Loppuun vanhoja viisauksia. Jos oikein kovasti yrittää ja jotain haluaa, niin tuskin sitä saa. Antaa asioiden rullata itestään, niin ihmeitä alkaa tapahtuu.

Cheers!

Tiedettä haastamassa

2011-02-25T12:32:00.003+02:00

Meillä on ravitsemus ja liikunta niminen kurssi menossa. Tulin juuri äskettäin luennolta ja mieleeni juolahti muutama ajatus, jotka ajattelin jakaa ihan julkisesti. Ajattelu sai kipinän seuraavanlaisesta keskustelusta.

Luennoitsijalla (Mikael Fogelholm) oli tapana vastata kysymyksiin aloittamalla "tutkimusten mukaan...".

Tämä särähti miun korvaan useamman kerran ja kysyin jotakuinkin näin:

- Aloitat usein vastauksen vetoamalla tutkittuun tietoon. Pitääkö kaiken olla tutkittua? Eikö ihmisen subjektiivinen kokemus riitä, että jos homma toimii niin se on hyvä.

Vastaus oli hyvä. Fogelholm vetosi mm. siihen että hän on tutkija ja uskoo tieteeseen. Mutta jos joku kokee esim. kreatiinista olevan hyötyä, niin ei hän lähde kieltämäänkään sen käyttöä vaikka tutkimukset toisin osoittaisivat.

Tästä päästäänkin aiheeseen, jota olen pohtinut aikasemminkin. Koen itse maailman subjektiivisena paikkana (yllätys yllätys). Jokainen näkee maailman eri silmin ja luo itselleen onnellisuuden eri asioista. Subjektiivisia tuntemuksia ei voida kuitenkaan mitata. Esimerkiksi mie tunnen rakkauden eri tavalla kuin miun kaverit.

Tää subjektiivinen tunteminen on yhteydessä kaikkeen. Juuri vaikkapa tähän ravitsemukseen ja liikuntaan. Jokainen koemme eri tavalla miten hiilihydraattien saanti vaikuttaa elämäämme tai kreatiinista saamme lisää voimaa.

Tästä voi tietysti rivien välistä lukea, että miusta tiede voitais heittää romukoppaan. En sano, että niin pitäisi tehdä. Vaan miun viesti on se, että tiedettä pitäisi lähteä haastamaan rohkeammin, eikä uskoa sokeasti kaikkeen tutkittuun tietoon.

Luokaa oma maailmanne

Suuntaa etsimässä

2011-02-22T23:26:00.002+02:00

Yön myöhäisillä tunneilla on hyvä tulla kirjoittelemaan. Miulla on vieraana tällä hetkellä sankari Turusta, eli Mister Ossi Oksa. Juuri äsken peittelin kyseisen herrasmiehen nukkumaan. Mukava sälli, jolta lentää tarinaa. Suosittelen!

Muutamalle ihmisille oon tilitellyt tässä nyt tän hetkisestä elämäntilanteesta. Oon ollu aika alakuloinen lähiviikkoina ja olo on ollut suoraan sanottuna aika hukassa oleva. Mielessä on pyörinyt asia jos toinenkin. Eniten päätä on vaivannut oman elämänfilosofian etsiminen. Hätäisenä ihmisenä haluaisin kaiken tapahtuvan tässä ja nyt. Tilanne mutkistaa se, että kyseessä on prosessi joka kestää läpi elämän. Tai no siis näin ainakin uskon.

Muitakin kysymyksiä on noussut nuoren miehen mielessä esille. Perusjuttuja eli mihin tämä elämä kuljettaa. Missä haluan olla aikuisena, kenen kanssa, mitä haluan tehdä jne jne. Oma fiilis viestii, että elän jonkinlaista uuden luvun aloittamista. Vanha luku loppuu ja uusi alkaa. Mielenkiinnolla odotan mitä tarina tuo tullessaan.

Elämänfilosiaan liittyen muutaman sananen. Yksi asia mikä on mietittänyt on oma kriittisyys. Omistan vahvoja ja jyrkkiä mielipiteitä, joista en helposti luovu. En luokittele itteeni "kaikille mukavaksi" tyypiksi. Rupesin pohtimaan, että helpottaisko se omaa elämää jos oisin sellainen tyyppi. Veikkaan että ei, koska pidemmän päälle en jaksaisi sellasta itelleni teennäistä käytöstä. Tykkään ilmaista mielipiteeni ja kyseenalaistaa asioita. Maailma on muutenkin täynnä lampaita, jotka menevät aitauksesta toiseen kuurona omille ajatuksilleen. Omia ajatuksia saattaa kyllä löytyä, mutta niitä ei uskalleta tuoda esille, koska mahdollisesti joku voi JOPA näyttää pahaa silmää. Mukavuusalueelta ei haluta poistua ja riskien otto on minimaalista. Pelataan varman päälle.

Mie en tullu tänne pelaamaan varman päälle

Quote

2011-02-14T21:57:00.001+02:00

"When reporter asked Joe Montana what it felt like to win the Super Bowl. He said it felt like the other 300 times I won it. The reporter said, “300 times?” “That’s right” Montana replied, “I’ve been winning the Super Bowl in my backyard since I was 12-years old.”

Sairastelua

2011-02-13T20:15:00.003+02:00

Pitkähkön tauon jälkeen teen paluun blogin pariin. Sairastuin melko pian flunssaan SM-kisojen jälkeen. Ilmeisesti osuin samaan flunssa-aaltoon mihin moni muu uimari sairastui kisojen jälkeen, ja jopa kisojen aikana. Kuume kävi henk.koht. ennätyslukemissa (39,5) viime viikon torstai-iltana ja alkoi sen jälkeen pikku hiljalleen laskea kohti normaaleita lukemia. Vaikka kuume laski, niin keuhkojen rohina jatkuu vieläkin vähäsen. Nyt tänään on tuntunut siltä, että ehkä tämä kääntyy voiton puolelle. Ei oikein mikään oo maistunut kun on ollut kipeenä... miettikää... ei edes kouluhommat!!

Kipeydestä huolimatta kerkesin pyörähtämään viikonloppuna Espoossa. Reissun päämotiivina oli morjestaa kavereita ja siinä sivussa pyörähtää kisoissa. Oli kiva nähdä vanhoja kavereita ja vähän uudempiakin. Erityiskiitokset kaimalle Villelle, että heitti meidän imatralaisseurueen yöllä Espooseen hyvää hyvyttään. Parhautta!

Kisoistakin voisin muutaman sanasen heittää. Cetus järjesti Omavaara-cup nimiset karkelot, joissa oli iso kasa taas osallistujia. Espoon omat juniorit olivat kovassa vauhdissa. Riku Pöytäkivi ja Tuomas Pokkinen vetivät mallikkaasti 50m matkoja. Meidän seuran edustus oli ihan hyvää myös. Janne Markkanen ja Teemu Vuorela jatko hyviä otteitaan SM/NSM rupeaman jälkeen. Tytöissä meillä oli liekeissä Lajusen Laura ja Ahosen Milla. Tytöillä ei vissiin ihan enkat paukkuneet, mutta ihan hyvää vauhtia silti. Laura valitteli tehojen uupumista. Itse valittelin myös samaa. Sairastelun jälkeen olo melko voimaton ja ei itseluottamuskaan kauhean korkealla ollut, kun uintimetrejä 2 viikkoon kertynyt huikeat 800m. Funtsin kuitenkin etten ala stressailemaan sen enempiä ja pyrin uimaan huolettomasti. Tuloksena 2 hyvää starttia. Sain mitä halusin.

Se nyt omista kuulumisista tältä erää. Yritän alkaa pusertaa kouluhommia tässä hiljalleen, ettei kerry kauheasti rästihommia.

Lopuksi haluan antaa maininnan uintiaiheiselle sivustolle, joka tuli tietouteeni tässä ihan muutama viikko sitten. Mika Piiroinen pitää uintiaiheista uutissivustoa yllä, johon tulee kotimaisia kilpailukuulumisia ja muuta mukavaa uintiin liittyvää. Hyvää settiä! Kannattaa käydä tsekkailemas. Pistän linkin tähän tekstiin ja tohon oikealla olevaan palkkiin "hyviä blogeja"

Kotimaisia uinti-uutisia

Palaillaan!

Raporttia Vaasan SM-kisoista

2011-02-01T17:29:00.004+02:00

Sunnuntai-iltana tultiin takaisin Jyväskylään lyhyen radan SM-kisoista Vaasasta. Aattelin kirjoittaa jonkinlaisen raportin uinneista siellä. Alkuun turisen vähän omista lajeista ja sitten loppuun yleisiä huomioita kisoista.

Aloitellaanpas

50m Selkäuinti

Torstain ja kisojen avauslaji, joka valittiin ihan huumorilla mukaan lajiohjelmaan. Harkoissa hyvin kulkeneet piikit anto odottaa reilua ennätysparannusta. Edellinen ennätys parantui 28,52-->26,86. Aika yllätti että meni jopa alle 27. Itse selkäähän en osaa yhtään uida, mutta delffarit kulki hyvin. Harmittavasti alkuerien sija 9. Eniten jäi ketuttamaan se, että aikasempina vuosina tuolla ajalla oltaisiin menty kirkkaasti finaaliin. Noh..ensi kerralla sitten. Lisää delffaritreeniä vaan.

4x200m vapaauintiviesti

Pääsin aamuksi uimaan meidän kolmostiimiin aloitusosuutta. Tavoitteena oli vain vihdoin ja viimein puhkasta 2.00.00 raja. Hieman rauhallisella alotuksella se lopulta meni. Aika oli 1.59.38 ja aloitus 100m kohalla 59.4. Ajasta on karistettavissa aika paljon pois, kunhan saa uintiin keveyttä ja vähän kypsyyttä itse taktiikkaan. Yks vaikeimmist lajeista miust uida hyvin.

100m vapaauinti

Varsinainen eka hyvä laji miulle. Perjantain verrassa kulki hyvin aamulla ja uinti itse lajissa tuntu hyvälle. Aamulla aika 50.80 ja illan finaaliin. Taso aamulla nousi jo yllättävän kovaksi sillä finaaliin piti uida 51.21! Illalla uinti ei tuntunut enää yhtä kevyeltä. Kuitenkin alitin toisen kerran 51 sekuntia ja aika illalla 50.95. Huomion arvoista, että kaikki finaalin uimarit uivat alle 51 sekuntin. En tiedä onko SM-kisoissa vastaavaa aikaisemmin ollut.

50m perhosuinti

Aamun uinti oli tosi helppo. Käännös sattui aika hyvin ja maaliintulo vähän huonommin. Aika ekaa kertaa alle 25. 24,99. Sehän riitti iltaan! Illalla käännöskään ei juuri sattunut. Uinti oli itsessään aamua parempi ja vahvasti kiihtyvä. Illan aika parani huonosta käännöksestä huolimatta 3 sadasosaa iltaan 24,96. Finaalissa tasaista sillä kaikki finalistit uivat 0.6 sekunnin sisään.

100m perhosuinti

Laji joka vaatii vielä opettelua aika paljonkin. Aamulla olo tuntui todella väsyneeltä, kun tuli nukutta yö huonosti. Uintikin oli todella raskaan oloista. Valitettavasti uinti jäi alkueriin ajalla 56,57 (joka on kylläkin ennätys). Paremmalla levolla hitaasta aloituksesta (27,0) olisi saanut viilattua jonkin verran pois. Sijoituskin harmittavasti 9. alkuerissä.

4x100m vapaauintiviesti

Kerta perhonen ei mennyt finaaliin, illan ainut laji oli vapariviesti. Viesti meni hyvin ja onnistuttiin siinä mitä haluttiin. AP, Severi ja Toni uivat alkuun hyvät osuudet ja mie komppasin loppuun minkä pystyin.

AP 48,25
Severi 49,28
Toni 50,27
Mie 50,35

3.18.15 = Suomen ennätys.

100m sekauinti

Laji jota odottelin ehkä eniten, kerta kaikki lajit kulkevat ihan hyvin. Aamun alkuerissä viilasin jo ennätyksestä pois 1,6s. Aamulla laji kulki 57,03. Illalla melko samanlainen uinti, eli hieman kiihtyvät loppua kohti. Tällä kertaa aloitus vähän reippaampi ja loppuaikakin alle 57, eli 56,93. Harmittavasti 4. sija ja mitali 37 sadasosan päähän. Ensi kertaan siis.

50m vapaauinti

Odotuksia ei juurikaan lajia kohtaan ollut. Lähinnä hyvää 50m vapaauinnin opettelua. Aamulla kellotin ajan 23,43 ja vimppana finaaliin nipinnapin. Eka piikki tuli tosi hyvin, mutta toka piikki sakkasi pahasti. Illalla ei juuri paukkuja enää löytynyt ja tosi löysän oloinen uinti aikaan 23.52. Ei juurikaan kerrottavaa.

4x100m sekauintiviesti

Pienien kommellusten jälkeen Sami Puukko liittyi Severin sijaan meidän kakkosjoukkueen kokoonpanoon. Koko joukkue ui hyvät osuudet ja sijoituttiin 6. meidän kakkosjoukkueella. Oma rinulin osuusaika oli 1.03.82. Pitkät kisat alkoivat näkyä ja paukkuja ei parempaan löytynyt iteltään enää.

Kaiken kaikkiaan omalta osaltani sellaiset 9- kisat. Paljon ennätyksiä, mutta parannettavaakin jäi.

Sitten muihin huomioihin kisoissa.

Viestien suomenennätykset Cetuksen naisilta ja meidän miehiltä. Cetuksen naisilla oli hyvä meno päällä ja pistelivät SE aikoja uusiksi. 4x100 viestin lisäksi meidän seuraan tuli toinen viesti SE myös. Pojat (AP, Teemu, Antti ja Severi) Pistelivät Hössöjen SE myös romukoppaan 4x200m viestissä illalla. Huomioitavaa myös miesten viesteistä että meidän seuran kakkosjoukkueet ottivat pronssimitalit sekä 4x200 että 4x100 vapariviesteissä. Sekariviestissä tuli VAIN yksi mitali :)

Hyviä henkilökohtaisia suorituksia ja kisoja oli paljon. Mieleen jää tietysti Jenna Laukkasen SE:t 100m ja 200m rintauinnissa + Tanja Kylliäisen 400m sekauinnin murskaava uusi SE. Onnea vaan kovasti tytöille!

Muita hyviä uinteja nähtiin 100m rintauinnissa, jossa paljon uimareita alle 1.02! Voiton lajissa jakoivat AP ja Uula Auren. 400m vapaauinnissa tiukka voittokamppailu Sami Juopperin ja Severin välillä. 200m sekauinnissa Sami Juopperi pisteli pitkästä aikaa Suomen maalla alle 2.00, josta voisi melkein antaa muutakin kuin pelkän Suomen mestaruuden. 200m selkäuinnissa Valtteri Halonen melkein alle 2.00 maagisen rajan. Iisakki Ratilaisen 50m rintauinti aikaan 27,81. Mainittakoon vielä AP:n 4x100m sekariviestin ankkuriosuuden aika 47,3!

Naisten puolella hyvätasoisia kisoja nähtiin 100m vapaauinnissa ja 200m vapaauinnissa, joissa molemmissa Hanna-Maria Seppälä kellotti kovat ajat. Etenkin 200m vaparissa. 50m selkäuinnissa nähtiin tiukka skaba Lotta Nevalaisen ja Anni Alitalon välillä. Myös Tanja Kylliäisen 200m perhosuinti aikaan 2.09 oli vakuuttava.

Monissa lajeissa kärjen takana oleva taso nousi paljon. Monissa lajeissa piti uida ennätyskovaa vauhtia finaaleihin. Onneksi Suomenkin uimarit pystyvät nostamaan tasoaan, kun maailmalla tehdään samoin. Vielä on matkaa, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Nyt lähden ruokaostoksille kerta jääkaappi ammottaa tyhjyyttään

Wasalandia

2011-01-26T11:09:00.002+02:00

Parin tunnin päästä lähtö Waaaaasaaaaan lyhyen radan SM-kisoihin.

Lajeina 50m perhosta, vaparia, selkää. 100m perhosta, vaparia, sekaria + viestit.

Hyvin fiiliksin liikenteeseen kuunnellen Vivaldia!

Hejdå!

Pienen sairastumisen kautta kohti herkkyyttä

2011-01-25T22:20:00.002+02:00

Viimeistely on sujunu SM-kisojen osalta aika mallikkaasti. Nopeutta ja tehoja on alkanut taas löytymään kummasti. Pieni huoli kuitenkin iski takaraivoon, kun aloin sairastumaan viime torstaina pieneen flunssaan. Perjantaina olo oli vielä ihan jees, mutta la-su väli meni sitten ihan flunssaa potiessa kotosalla. Kerkesin jo launtai-illan aikana vähän kyrpiintymään, että tähänkö tää meni. Mut aattelin kuitenkin positiivisesti ja juttelin kaverien kanssa, niin johan lähti hommat luistaa. Sunnuntaina olo parani kohisten päivän mittaan ja maanantaina olin jo melko terve. Kuitenkin kropassa tuntui pientä väsymystä/heikkoutta. Nyt tänään aamulla brokenit kulki jo aivan mallikkaasti. Illallakin piikin selkä taittui ennätyslukemiin 11.6. Pienellä kultakellolla...

Muuten herkistelyvaihe on menny hyvin vahvasti leffojen ja pelien parissa. Tänään aamutreenien jälkeen menin Petelle jäädyttelemään. Katottiin jakso Jeff Dunhamia, jonka jälkeen jauhettiin pocket tanks nimistä peliä tuntipari + kuunneltiin stam1naa. Toimi! Illalla kävin vielä samaisen miehen kanssa ostamassa evästä. Cittaris on yllättävän hyvii alennuksii. Pitääki alkaa käymää useemmin!

Nyt heitän vielä vähän evästä naamaan ja pienet venyttelyt päälle. Sit nukkumaan. Hyvät yöt!

American energy

2011-01-20T20:39:00.002+02:00

Keskiviikkona meillä käynnistyi koulussa enkun kurssi nimeltä communication skills. Kurssi vaikuttaa hemmetin hyvältä opettajan perusteella ainakin. Opettajana kurssilla toimii Marlen Harrison niminen mies. Jep, myös mie luulin alkuun nimen perusteel et kyseessä on nainen. No eniveis Tohtori Harrison on Ameeeeerikan poikii. Kuulemma Floridasta kotoisin.

Harrison on perusamerikkalainen. Todella energinen opettaja ja puhuja. Onnistui vangitsemaan tylsät suomalaiset koko tunnin ajaksi aiheeseen kiinni. Kohteliaisuuksia sateli enemmän, kuin koko 1,5 vuoden opiskelun aikana yhteensä yliopistossa. "Good job!" "Amazing" "Excellent job" and the list continues... Positiivinen ilmapiiri oli ainakin luotu.

Joitakin tämä positiivisen ilmapiirin luominen voi häiritä, mut minuu ei. Se ajaa parempiin tuloksiin vähän puolivahingossa. Harrisonilla oli positiivisen asenteen lisäksi korkeat odotukset omien sanojensa mukaan. Edelleen asettuu aika hyvin Amerikka kategoriaan eikö vain? Melkein tunnin alussa opettaja totesi meille että "I have high expectations of you, I hope you have too".

Onko mikään ihme että kyseessä on "voittajakansa" jos tuollaista asennetta tykitetään siellä päivittäin?

Skitsofrenia

2011-01-17T21:26:00.002+02:00

Koko kauden olen edennyt SM-kisoja kohti kuin juna. Hyvällä itseluottamuksella ja työmoraali korkealla. Treeneissä on kulkenut kokoajan melko hyvin ja ei mitään kyseenalaistusta hyvän tuloksen tekemistä kohtaan. Eilen illalla kuitenkin iski sellainen klassinen olo urheilijalle. "Mitäs jos ei tulekaan tulosta". Ja aivan puskista vielä. Koko kautena ei ole ollut vastaavia ajatuksia ja nyt tuli. Aika mielenkiintosta.

Puhuin asiasta Makelle aamulla, jotta saisin sen "ulos systeemistäni". Make ehdotti ihan toimivan oloista mallia. Tämä kyseenalaistus ja tulosorientoitunut ajattelumalli voisi olla henkilö, joka on ilmestynyt elämään mukaan. Ideana olisi ihmetellä kyseisen henkilön toimintaa ja käydä pienimuotoista itsepuhelua. Ei niinkään yrittää tunkea sitä johonkin arkkuun piiloon.

Tilanne on vähän vastaava kuin elokuvassa kaunis mieli. Elokuvassa Russell Crowe näyttelee John Nash nimistä Nobel-palkinnon saanutta taloustieteilijää. Nash kärsii vakavasta skitsofreniasta. Häntä jatkuvasti häiritsevät täysin fiktiiviset henkilöt, joiden vaikutus Nashin elämään on murskaava. Loppuratkaisua en kerro tässä sen takia, koska jos joku lukija ei ole nähnyt leffaa, niin saa hän katsoa elokuvan rauhassa ilman että mie menisin paljastamaan mitä käy.

Hyvä leffa! Kannattaa katsoo!

Superlaiska Sunnuntai

2011-01-16T18:31:00.002+02:00

Eiliset kisat meni aika hyvin. Tosin en odottanukkaa mitään huonoja kisoja, koska tiesin olevani aika hyväs kunnos jo nyt vaikkei viimeistelyä ole paljoa edes takana. Aluksi 50m perhonen taittui viestissä aikaan 25,8 aika megapitkällä vaihtovälillä. Reaktio varmaan 0.6? Tosi hyvä siihen nähden. 50m vapari meni ilman suurempia ongelmia aikaan 24.51. Kisojen paras uinti oli viimeinen startti eli 50m perhonen. Aika oli 26.05 joka jää pitkän radan enkasta 2 sadasosaa. Uintina ihan ok. Ongelmia startissa jossa liukastuin lievästi ja maalintulossa joka tuli vähän päälle.

Hyvä askelma SM-kisoihin

Sunnuntai on vierähtänyt suunnitelmista poiketen laiskotellen. Alunperin piti kuluttaa päivä kouluhommien yms tärkeiden asioiden parissa. Kuitenkin oon viettänyt lepopäivää ei-niin-tärkeiden asioiden parissa kuten pelit ja leffat.

Aina se ei oo niin justiinsa. Välillä hyvä heittää aivot narikkaan.

Meet Manchester

2011-01-14T21:40:00.003+02:00

Vuoden ekat kisat huomenna Tampereella. JAIKS! Alunperin oli suunnitelmissa että sais yhdet lyhyen radan kisat ennen SM-kisoja aikaseks, mutta Tampereen boijjaat pisti suunnitelmat uusiks. Huomiset Speedo-meetit järkätäänkin viime vuoden ennakkotiedoista poiketen pitkällä altaalla. No eipä siinä, sillä altaan välillä on mentävä mikä tarjotaan. Lajeina huippukutkuttavat 50m vapari ja perhonen. Plus viestissä vedän perhosta. Itelle historiallinen viesti sinänsä etten oo ikinä päässy uimaan 4x50 sekariviestiä pitkällä altaalla. Huomenna sekin sitten koetaan. Jep jee!

Eka kouluviikko meni hujahtaen. Kävin varmaan enemmän vapaaehtoisilla luennoilla tällä viikolla, kuin viime syksynä yhteensä. Tää selittynee varmaan sillä, että nuo ns. paskakurssit on nyt takana päin.

Ihmetystä eniten viime viikolla aiheutti valmennus- ja testausopin jatkokurssi. Meidät jaettiin pienryhmiin ja jokaisen pienryhmän pitäisi saada neljä koehenkilöä omaan valmennukseensa noin puolen vuoden ajaksi. Puoli vuotta on aika pitkä saada jotkut henkilöt koekaniineiksi tällaiseen harjoitteluun. Siis vielä tarkemmin, niin pienryhmät suunnittelee koehenkilöille valmennusohjelmat ja heidän lähtötasot testataan ja sitten seurataan miten ohjelmat puree. Lopuksi vielä testataan uudestaan ja katsotaan onko tullut kehitystä.

Tällein äkkiseltään laskettuna pienryhmiä oli noin 10 kpl. Hauska nähdä kurssin lopussa onko jokainen ryhmä saanut tulokset YHTEENSÄ noin 40 koehenkilöltä...

Meillä onneksi on jo kaikki apaut kasassa.

Mutta kassellaa syssymmäl

Millanen päivä sulla on huomenna?

2011-01-11T20:28:00.003+02:00

Näin vanhempana ja viisaampana sitä tulee tarkasteltua hieman eri silmin asioita. Muunmuassa Aku Ankkaa ja hänen toimintaansa. Herra Ankan toiminta ei juurikaan eroa perussuomalaisen miehen toiminnasta.

Aku tulee pitkän työpäivän päätteeksi kotiin kantaen kädessään 6-packkia (joskus jopa 12-pack) kuplivaa SIHI-juomaa. Takapuoli on hyvä heittää nojatuolin päälle ja jalat lepoasentoon. Siinä sivussa tyhjentää pullo jos toinenkin. Veljenpojat kysyvät jotakin, johon on mieluisinta vastata epäselvällä vihamielisellä örinällä. Yön lähestyessä on mukava nukahtaa nojatuoliin selkärankaa hellivään asentoon.

Kaverini Otto huomautti Akun illanviettotavoista jo ajat sitten, mutta normaaliin tapaan sivuutin asian kohteliaasti. Ilmeisesti Akusta ei kannata olla huolissaan...etenkään lapsien.

Illanviettoa a'la SIHI

Mahdollinen kandin aihe?

2011-01-08T22:01:00.002+02:00

Lauantai-illan ratoksi vähän koulusta asiaa. Noin vuoden päästä pitäisi olla eka tutkinto taskussa eli liikuntatieteiden kandidaatti. Ilmeisesti jonkinlainen pienimuotoinen tutkimus pitäisi värkätä, jos meinaa paperit saada kouraan. Eihän siinä!

Pienessä päässä on tullu pyöriteltyä monenlaista vaihtoehtoa. Nyt luulisin löytäneeni ihan ok idean. Hieman pohjustusta tähän alle.

Urheilijoilla positiivinen mieliala on hyvä asia. Se ei kuitenkaan takaa hyvää suoritusta. Indikaattorina ei siis kauheen luotettava. Negatiivista mielialaa pidetään useimmiten luotettavampana indikaattorina, ja nimenomaan huonolle tulokselle.

Ois siis ihan jees homma jos se negatiivinen mieliala saatais sulettua pois. Ennaltaehkäisyksi hyvä ase olisi siis urheilijan tarkkaileminen. Kokeneemmat urheilijat osaavat paremmin peilailla omia tuntemuksiaan ja kääntää mielialaa positiivisempaan suuntaan. Nuoret urheilijat eivät välttämättä niinkään. Joten tällainen urheilijan tarkkaileminen olisi nuorille erittäin hyvä opetusmuotona. Nimenomaan opettamaan sitä omien tunteiden säätelyä ja niiden käsittelyä.

Kandiaihe liittyisi siis tähän tarkkailuun ja siihen miten mieliala vaikuttaa suorituskykyyn. Meidän laitoksella aihe ei kuitenkaan tule menemään läpi tällaisenaan, vaan siihen pitää saada jotain oikeesti mitattavia arvoja. Maken kanssa jutellessa esille nousi ihan hyviä juttuja. Esimerkiksi aamusykkeen tarkkailu. Sitten jonkinlainen kyselylomake hässäkkä ois aika napakka....

Noh jutellaan proffille ja katotaa mitä tuumaavat. Ihmetellään sitten lisää.

Ihanteellinen maailma

2011-01-04T22:39:00.002+02:00

Jyväskylässä on hyvä olla taas loman jälkeen. Kelit on hyviä ja uintikin tuntuu menevän eteenpäin. Tänään altailla pyöriteltiin ryhmäkeskutelussa Suomen uinnista ihan yleisesti.

Keskustelu lähti liikkeelle tästä lehtijutusta:

Raision uinnissa kuohuu

Pohdiskelin hieman ehkä naiivia ajatusta koneistosta, joka tuottaisi tappavan tasaisesti hyviä aikuisiän uimareita. Ennenkaikkea siis niitä uimareita, jotka vielä uisivat aikuisena!!

Ideani siis tämänlainen, että olisi selvästi seuroja Suomessa, jotka tuottaisivat junioriuimareita. Tämän jälkeen uimarit siirtyisivät systemaattisesti isompiin kaupunkeihin, jossa mahdollisuus suorittaa jatko-opintoja urheilun ohella. Junioriseurat toimisivat vähän "farmiseuroina".

Selväähän on se että moni seura on jo profiloitunut jommaksi kummaksi. Esimerkiksi Raisio, Lappeenranta, Lahti jne. ovat esimerkkejä seuroista jotka tuottavat jatkuvasti hyviä junioreita, mutta aikuisuimarit uupuvat. Isoimmissa seuroissa kuten Espoossa Cetuksessa ja meillä Jykylässä taas jonkin verran aikuisuimareita. Yhteistyötä vielä tiiviimmäksi seurojen välillä!

Okei...Esille nousee asioita kuten mm. rahoitukset ja seurojen halu pitää omista uimareistaan kiinni. Kyse oli nyt kuitenkin vain ihanteellisesta maailmasta, jossa kaikki Suomen seurat toimisivat harmoniassa keskenään ja parhaat aikuisuimarit treenaisivat kokoajan keskenään jne jne jne.

Sitä päivää odotellessa

Vuoden Top10

2011-01-03T22:44:00.001+02:00

Lomat loppui Imatralla aika nopeasti taas. Viimeiset kaksi päivää oli tosi hyviä. Vuoden ekana päivänä sukulaisten luona kiertelyä ja hyvän leffan tsekkailua. Toinen ja viimeinen lomapäivä meni kavereiden parissa pääasiassa. Aamupäivästä kävin kylläkin hiihtämässä lapsuuden hiihtoladuilla, jossa olin hiihtäny viimeksi noin 10 vuotta sitten. Tuli vähän nostalginen olo. Tämän jälkeen vielä 30min pulahdus altaassa päälle ja ukin haudalla käynti. Iltapäivästä käytiin luistelemassa isommalla porukalla. Oli muuten semihataran oloista luistella, kun viimeeksi sitäkin tehnyt tasan vuosi sitten aika tarkalleen. Kyl se siitä sit oikeni kuitenkin ihan hyvin. Illan kruunas vielä trivial pursuit mätöt + ihmeperhe leffa.

Tän kertasen blogikirjotuksen pääaihe on kuitenkin viime vuoden top10 jutut. Vuosi oli hyvä. Miulle tapahtu paljon hyviä asioita näin jälkikäteen ajateltuna. Mietiskelin eilisellä hiihtolenkillä ja autolla ajaessa paikasta toiseen, että mitäs asioita listaisin. Tällaiseen listaan sitten lopulta päädyin.

10. Avenged Sevenfoldin jäähallin keikka Helsingissä 28.11.
9. Hyvin mennyt kouluvuosi. Pääsin hommiin hyvin kiinni ja suoritin opintoja kiitettävän määrän
8. Tukholman Maailmancup reissu
7. Kesäloma/Joululoma Imatralla
6. Selkävamman ja nilkkavamman selättäminen ja hyvin mennyt syyskausi
5. Ensimmäinen oma kirjoittama juttu suomalaiseen urheilukirjallisuuteen
4. Tampereen SM-kisat
3. Hiihtoharrastuksen löytyminen
2. Oman harjoittelun suunnan löytyminen
1. Kaverit/sukulaiset/perhe

Tällaista vuonna 2010. Toivottavasti vuosi 2011 on vielä värikkäämpi kuin edellinen. Mutta eikös sekin ole loppupeleissä värittäjästä kiinni...

Perinteisiä jouluisia nopeusvetoja

2010-12-25T18:28:00.002+02:00

Jouluja kaikille! Täällä on vietetty ihan perinteistä joulua. Syöty kinkkua,kalaa, karjalanpaistia ja kaikkea muuta k:lla alkavaa safkaa. Jes jes. Hyviä lahjojakin on tullut. Erittäin tarpeelliset hiihtohanskat ja pipo! Nyt ei enää palella.

Hiihdoista puheenollen käytiin äsken taas Iiron kanssa heittämässä 5km lenkki. Keli oli parempi kuin viimeeks. Ihme ettei hiihtäjiä ollut kuin yksi mein lisäks, vaikka keli oli mitä mainioin. No ainakin oli tilaa jos ei muuta! Luisto oli kohallaan. Ukoskan pahamaineiset nousut alkaa taittumaan siltaan kohtapuoliin, kunhan vielä muutama lenkki heitetään!

Kävin myös altaassa pyrähtämässä aamulla. Treeni kesti noin 1,5h. Alkulämpäks vedin kuivalla maalla jumppaa 20min ja sit altaassa 500m. Aattelin pitää pitkästä aikaa ihan perinteisen nopeustreenin. Ajankohta oli muutenkin suotuisa, sillä alla on hyvät levot niin oli ainakin herkän oloista. Sääntönä pidin ettei yli 20m pyrähdyksiä tulisi. Vedin seuraavanlaisia nopeuksia:

3x15m V vu,pu,ru
Sekari pu-su käännöksiä x3 (10m delffarit min.)
10kg lisäpainolla pystydelffareita 4x8 potkua
4x20m lättäreil+pullareil V. vu,pu,pu,ru
2x15m delffarit V starttihypyllä
Sekari ru-vu käännöksiä x4
pu käännöksiä x3
vu käännöksiä x3

Aika monta nopeusvetoa tuli. Joku varmaan kavahtaa ettei noi monta nopeusvetoa voi tehdä. Positiivista oli se, että kaikki nopeudet tuntuivat rennoilta ja "sakkaamista" vedoissa tuli ainoastaan 2 viimeisessä vaparin käännöksessä mitä loppuun tein. Hienoo hienoo

Shakki on jees!

Lomatunnelmia Imatralta

2010-12-22T17:24:00.002+02:00

Aattelin tulla heittää pienen päivityksen Imatran treeneistä ja yleisistä tunnelmista. Aika on tuntunut hujahtavan taas. Vastaha eile mie Imatralle tulin?! Tuttuja/kavereit/sukulaisia on ollu kiva moikkailla ihan ajan kanssa. Pääkopalle raikasta puuhaa. Tulipahan vietettyä myös pikkujoulut lukiokavereiden kanssa. Sauna oli lämmin ja myös palju. Iso kiitos Mikon perheelle illan mahdollistamisesta!

Treenit on mennyt hyvin. Pientä painia oon käyny flunssan kanssa kokoajan, mutta toistaseks oon pysyny voitolla. Uimassa oon käynyt lähinnä tunnin settejä. Hyvät alkuverrat/jumpat aina alkuun ja sit vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kovia delffareit, kynnystä pienissä pätkissä, käännöstreenejä yms. Eilen tuli vedettyä 4x50 IV alhaalta jollain 5 minuutin lähöllä. Paras perhonen taittui 26,8 ja vapari 23,9. Enpä oo tainnu uida perhosta ikinä alhaalta tota vauhtia. Hyvä niin.

Tänään käytiin Iiron kanssa heittämässä hiihtolenkki ukoskan legendaarisilla laduilla. Matkaa taittui joku vajaa 10km hiihtäen. Ainut haittapuoli oli pikkukirpakka pakkanen. Lämpömittarissa -20 astetta paukkui. Onneksi ei tuuli tuivertanu juurikaan. Mut täytyy kyl sanoo, et keuhkot heräs eloon ainakin ylämäissä kiitos eteläisen sään. Hiihtomaasto on vähä erilaista mitä "kotipuolessa" Jyväskylässä. Profiilia voisi kuvailla "teräväksi". Nousut on jyrkkiä ja lyhyitä pääosin. Tuleepahan vaihtelua.

Tällaista täällä. Palaillaan taas!

Keskittymisestä

2010-12-15T18:40:00.002+02:00

Aamulla herätessä tunsin lihaksissa vähän särkyä ja poskionteloissa tuntui olevan vähän tukkoisuutta. Hallilla kun hyppäsin altaaseen, niin tuntu aika ilkeältä käydä veden alla. Ilmeisesti pientä flunssaa ilmassa. Tuollaiset pikkuvaivat on ärsyttäviä, kun sitten ei pysty keskittymään ihan 100%. Tulee tehtyä sellaisia 95% treenejä.
Tänään treeni oli vähän sellainen 95%.

Keskittymisvaikeuksista huolimatta löyty hyvä havainto startista, tai pikemminkin liukuvaiheesta. Kiitokset Samille ja videokameralle, joka tuli ilmeisesti Heikiltä lainaan.

Tästä jatketaan

JOULULOMA!

2010-12-14T20:31:00.003+02:00

Stressi on pois, kouluhommat ohi! Kaikki tentitki tais mennä läpi, eli tästä syksystä selvittii enemmän kuin kunnialla. Hieno fiilis! Pitkin syksyä tuli kirottua biomekaniikan ja biokemian kursseja, mutta niin vain nekin päästiin läpi. Tosin muutaman sirpaloitumisen seurauksena, mut sama olla. Kurssit on läpi!

Fiilis on muutenkin hyvä. Treenit on sujuneet hyvin ja oon pysyny terveenä. Tehoja ei tullu vaan uitua kauheesti, niin ei saa oikein kropasta irti. Määrää tullu tehtyä yllättävän paljon, lähinnä hiihdon muodossa. Onpahan hyvät pohjat, kun lähetää paukoo tehoja.

Meillä on ollut treeneissä pizzabowl kilpailu menossa, jossa sprintterit on jaettu kahteen ryhmään, ja nämä kaksi ryhmää kilpailee pisteistä. Häviäjä joutuu tarjoamaan voittajille aterian torstai-iltana ryhmän pikkujouluissa. Meidän tiimi (Halinallet) vei voiton "metsämansikoista". Niin se vaan menee, et mein lempeys oli se millä tää kisa ratkes. Mukavaa oli!

Äsken tulin seuran joulujuhlasta. Tunnelma oli aika jees. Hyviä juttui paljon. Starttiryhmän köydenvetokilpailu oli hienoo.

Nyt hyvissä fiiliksissä LOMAILEE!

"Be smart and use this opportunity"

2010-12-06T21:46:00.002+02:00

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Itelläni päivä on mennyt lähinnä koulujuttujen parissa. Tiukasti päntätty neuropsykologiaa lähes kokopäivä. Päivällä riitti aikaa kuitenkin käydä hiihtämässä. Make oli saanut päähänsä järjestää meille itsenäisyyspäivän hiihtokisan. Lämmittelynä oli kilpailureittiin tutustuminen ja lopulta saman matkan hiihtäminen kilpaa yhteislähdöllä. Reitti oli 4km. Voittoon hiihti, ilmeisesti hyvin reilulla marginaliilla, Janne M. Itelläni matka taittui aikaan 14 minuuttia ja 30 sekuntia. Hävisin Jannelle varmaan jonkun pari minuuttia yhteensä? Maalissa fiilis oli aika done. Keuhkoihin ei oo ikinä sattunut niin paljoa. Kovaa hommaa toi hiihto. Fiilis oli kaikenkaikkiaan lenkin jälkeen "raikas".

Ihmiset eivät saa päättää siitä mihin he ovat syntyneet. Jotkut syntyvät epätoivoisiin oloihin ja selviytymismahdollisuuksia ei juurikaan ole. Joillekin kaikki tuodaan suoraan eteen hopeisella tarjottimella. Hyvänä neuvona siis ihmisille, joille mahdollisuus on annettu saavuttaa jotain tai tehdä elämässään haluamiansa asioita, niin käyttäkää se mahdollisuus. Todennäköisesti ei saa toista mahdollisuutta.

Tämä kevyt ajatus resonoi eräästä iltalehden artikkelista, joka käsitteli Jesse Joensuuta ja hänen uraansa NHL:ssä. New York Islandersissa kiekkoileva Jesse Joensuu oli saanut kullanarvoisen neuvon valmentajalta Jack Capuanolta.

"Be smart and use this opportunity"

Tenteistä sananen

2010-12-02T18:14:00.004+02:00

Iloksenne voin ilmoittaa (uskokaa tai älkää), mutta pääsin sen kirotun biokemian tentin läpi! Fiilis nous aika kattoon kun tänään sain tiedon läpi pääsystä. Nice job!
Fillarin vanne asia edistyi. Kävin paikallisessa liikkeessä juttelemassa ja sain uuden vanteen ihan sopuhintaan. Nice job! Tänään treenitkin sujui hyvin. Uinti tuntui kevyeltä ja hyvältä. Nice job!

Koulussa ois loppurutistus edessä. Enää 2 tenttiä jälellä ennen jou-jou-jouluu ja lommoo. Tän loman oon todellakin ansainnu. Yhteensä tenttejä tulee 10 kappaletta tehtyä ja jos kaikki vääntää vielä läpikin, niin omasta mielestä se on jo hyvä suoritus. Opintopisteitäkin tulee kertymään mojovat 50 tzipaletta. Eihän tässä piru vie tarvii opiskella keväällä ollenka! Kattoo nyt. Jos kurssitarjotin on suotuisa, voihan se ollakin että koulut jää vähälle keväällä ja treenit vie voiton. Kuka tietää.

Eilen pohdiskelin sellaista asiaa, kun yliopistojen tenttiarvostelu. Ensinnäkin funtsin sitä, että tarkistaako professorit muka oikeasti sanasta sanaan kaikki tentit??

Oletetaan että kurssilla on 50 opiskelijaa. Keskiarvo sivumääräksi tenttiin tulee 3x per opiskelija. Eli professorilla olisi tarkistettavaa 150 sivua tekstiä. Ja tenttitulokset tulevat yleensä pari päivää tentin jälkeen. I don't think so! Ja mitä oon professorien toimintaa tarkastellu, niin suurimmalla osalla kiinnostuspisteet opiskelijoiden koulunkäyntiä kohtaan ei oo kauheen korkealla. Eli tarkastetaan kun jaksetaan ja miten halutaan.

Toinen asia jota pohdin oli, että miksi loppupeleissä tenteistä pitää saada edes arvosanoja? Yläasteella ja lukiossa ymmärrän arvosanojen antamisen, koska niiden avulla haetaan tuleviin kouluihin. Yliopiston ja AMK jälkeen ei enää haeta varsinaisesti kouluihin. Eikä kukaan työn haussa tule kyselemään "paljon sait tilastotieteiden kurssista arvosanaksi". Työnantajia kiinnostaa sinun koulutuksesi. Kai Suomi on niin kilpailuorientoitunut valtio, et tääl pitää asetella kaikki paremmuusjärjestykseen. Looooooooooove it!

Eipä muuta.

Pirun talvipakkaset!

2010-11-29T20:54:00.004+02:00

Kävin tänään hiihtämässä 6km lenkin hitaasti ennen valmennusta monnarilla. Hiihto tuntui alkuun raskaalta, mutta sitten aukesi noin 1km jälkeen ja loput tuli kuin heittämällä. Olisi mieli tehnyt hiihtää pidempäänkin, mutta aika oli rajoittava tekijä. Yhden ylämäen huipulla päivittelin, että onpa kiva kun pakkaset paukkuu ja keuhkot huutaa hallelujaa. Pakkanen on kuitenkin aikamoinen takinkääntäjä, sillä lähtiessäni pyörällä laajavuoresta jarruttelin normaaliin tapaan alamäessä, kunnes huomasinkin yhtäkkiä että jarrut olivat sen verran jäissä et ne meni jumiin. Jarrut kerkesivät hankamaan vannetta sen verran, että paskaksihan se meni.

Vähän kiristelin... vain vähän...

Kiitos pakkasille hyvästä päivästä

Imatralla

2010-11-25T18:45:00.000+02:00

Hyvä fiilis, tulin kotiin 2kk tauon jälkeen.

Vedin myös aamutreeneissä 25m delffarienkan 1.1s ja 25m selärin enkan 0.7s.

Ilmeisesti pystydelffareista on ollut hyötyä..

NIIIIIIIIIIIIIIGHTMAAAAAAREEE!!!

2010-11-23T19:43:00.002+02:00

Huplaa! Viikonloppuna kävin pyörähtämässä Espoon ja Helsingin seudulla. Motiivina reissulle oli lähteä morjastamaan kavereita ja kuuntelemaan jenkkijyrä Avenged Sevenfoldia jäähallille. Muutamia kavereita en ollut nähnyt yli vuoteen ja Avenged Sevenfoldia ei ollenkaan. Hyvä työ tuli tehtyä.

Maanantaina kävin kilpailevan seuran cetuksen aamutreeneissä. Treenit olivat jonkinverran erilaiset mitä meillä Jyväskylässä. Tauot olivat sprinttereiden treeneihin verrattuna lyhyet. Ehkä siitä johtuen settien välissä ei juurikaan heitetty huulta niin paljon kuin meillä. Mukavaa vaihtelua tietysti tsekata muiden meininkejä. Ei turru Maken voodooseen.

Sitten itse asiaan. Avenged Sevenfoldilta odotin hyvää keikkaa ja sen myös sain! Suhteellisen nuorekkaasta bändin iästä huolimatta pojilla on kyllä lavakarismaa vaikka muille jakaa. Etenkin kitaristilla ja solistilla homma oli hanskassa. Settilista oli täydellisyyttä hipova. Ainoastaan yhden biisin olisin halunnut settiin lisää, mutta kaikkea ei voi tietysti saada...aina. Desibelejä riitti myös, kiitokset siitä.

Shadows kiitteli yleisöä ja ilmotti keikan lopulla myös ilouutisen:
"Finland you fucking rock, see you next summer!"

Todellakin nähdään!

Talon rakentamista

2010-11-19T18:51:00.002+02:00

Urheilijan ja valmentajan välinen suhde on miusta vähän seuraavanlainen. Valmentaja on rakennusmestari ja urheilija oppipoika. Tuloksen tekeminen vastaa taas talon rakentamista. Oppipoika osaa jo ennestään tiettyjä taitoja, naputtaa nauloja ja sahata lautoja. Rakennusmestari tarjoaa oppipojalle tietoa ja taitoa, jolla talo voitaisiin mahdollisesti rakentaa. Talo ei kuitenkaan rakennu itsestään. Molempien on tuotava kortensa kekoon. Jos oppipoika ei tule paikalle rakentamaan, ei urakasta tule valmista. Ja vuorostaan jos mestari ei tule paikalle, niin sama homma. Talon rakentaminen on molempien panoksen tulos.

Tänään unohdin treeneihin lähtiessä kotiavaimet kämppään sisälle. Ärsytti aivan suunnattomasti ja hallilla en saanut asiaa mielestä. Kiroilin itekseni, että sinne menee taas turhaan rahaa, kun joutuu soittaa talonmiehen avaamaan ovea. Treeni meni aivan ohi. Tuli vähän läiskittyä sinne tänne. Jälkikäteen ajateltuna ehkä ihan hyvä asia. Kroppa on aika väsyneen oloinen ja tarvitsen lepoa. Ihan hyvä siis, että otin rennommin. Kävin treenin lopussa Maken kanssa hyvän keskustelun perhosuinnista ja tuloksen tekemisestä. Fiilis oli nousussa. Pukkareilla selvisi että kämppis onkin kotona ja pääsisin kotiin ilman maksua. HITON HYVÄ!

Ehkä kohtalo puuttui peliin ja pakotti miut lepäämään avaimen unohtamisen muodossa. Who knows.

Täydellinen sirpaloituminen

2010-11-16T20:34:00.003+02:00

Ensi viikon tiistaina biokemian tentti... Aiheena mm. glykolyysi ja sitruunahappokierto. Opettelin jo glykolyysin ulkoa tenttiä varten. Nyt vuorossa on sitruunahappokierron, elektronisiirtoketjun ja oksidatiivisen fosforylaation opettelu ulkoa. Koin myös äsken täydellisen sirpaloitumisen näihin kouluhommiin.

Joku voisi kysyä että "mitä hyötyä noiden opettelusta on?"

Vastaan näin "pääsee hyvässä lykyssä tentin läpi"

Ei v......

Havainto sprinttiuinnista

2010-11-14T18:17:00.002+02:00

Jokainen varmaa tietää tunteen, kun poljet pyörällä sopivan isolla vaihteella ja talviliukkailla liian kovaa polkasemalla sutaiset tyhjää. Fiksu ei polkaise liian kovaa vaan aloittaa työn rauhallisesti ja lähtee pikkuhiljaa nostamaan kierroksia. Kohta huomaatkin, että voit käyttää enemmän voimaa polkasuun jolloinka rengas puree hyvin alustaan ja vauhti kasvaa. Sama toteutus hyvään sprinttiuintiin. Pintautuessa jos käytät liikaa forcea veto sutaisee läpi. Rauhallisesti aloitettuna veto puree hyvin ja voit lähteä nostamaan frekvenssiä ja kiihdyttämään vauhtia. Hyvä lopputulos!

Muita hienoja juttuja tältä vklp:lta on tämän kauden ensimmäinen hiihtolenkki. Kävin 7,5km hiihtelemässä suhteellisen rauhallisesti. Ei pidä ekalla kerralla rykäistä. Aloittaminen tänä talvena oli huomattavasti helpompaa, kuin viime talvena. Lähinnä varmaan siksi, koska tällä kertaa pohjalla oli edelliseltä talvelta hiihto jonkin verran. Hyvä niin. Eniveis hiihtäminen voittaa uinnin kelailut 100-0. Käy paljon enemmän keuhkoille ja maisemakin vaihtuu sentäs. Jo ekassa ylämäessä levisi hymy kasvoille, kun keuhkot alkoo polttaa vaikken ees menny kovaa! Helemee!

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä viikko :)

World Cup Stockholm

2010-11-08T19:55:00.003+02:00

Ennakkopohdinta maailmancupeista jäi kirjoittamatta, mutta täältä tulee nyt jälkiraporttia sitten senkin eestä! Tulta munille!

Matka Tukholmaan sujui rattosasti. Laivamatka aiheutti pieniä väristyksiä etukäteen, koska edellisen kerran laivalla ollessa kärsin meripahoinvoinnista. Huoli oli turhaa, sillä pahoinvointia ei ilmennyt kuin reissun alkutaipaleella ja ehkä vähän loppupuolella. Taisinpa myös siinä sivussa nukkua parhaimmat yöunet vähään aikaan. Aallot laivaa keinuttaa...

Kello tais olla puolen 10 pintaan, kun laiva pamahti Tukholman satamaan. Oli hauska päästä käymään Ruotsissa (lähinnä sen takia etten ollut koskaan käynyt siellä) ja skabailemaan. Fiilikset oli aika positiiviset kaupungista heti alusta lähtien. Tukholma vaikutti aikalailla samanlaiselta kuin Helsinki ilman sitä mieletöntä hektisyyttä. Ihmiset oli ystävällisin oloisia.

Aikaa oli runsaasti tapettavaksi ennen kuin päästäisiin käymään hallilla verraamassa. Päädyttiin Peten kanssa kiertelemään kauppoja vähäsen. Asiointi kaupoissa sujui hyvin engelskalla. Ruotsi ei oo ollu ikinä miun vahvuusalue suurimmaks osaks sen takia, että en tehnyt koulussa ruotsin opiskelun eteen juurikaan mitään. Voisinko tulevaisuudessa harkita tuon hienon kielen opiskelua...Javisst! Itelleni mukaan tarttui nappikuulokkeet, koska edelliset meni juuri sopivasti rikki. Pittäähän sitä nyt muzakia saada kuunnella! Ennen hotellille menoa kävimme paikallisessa supermarketissa, joka ei ulkoapäin katsottuna vaikuttanut kovin "supermarketilta". Kauppa oli suht iso sitten loppujen lopuksi. Tarvittavat safkat koriin ja kassan kautta hotellille lepäilemään.

Odottelin kisapaikalle pääsyä aika malttamattomana. Vahvan huhun mukaan allas olisi nopea ja loistava. Huhu osottautui todeksi. Altaasta en moitittavaa löytänyt. Perusverrailut käyntiin ja vähän ihmettelyä. Täytyy kyllä myöntää, että tuntu alkuun vähän jännältä kun samassa altaassa vilistää niin paljon uinnin arvokisamitalisteja etten mie osaa ees laskee niin isoon lukuun. Paluu todellisuuteen ja keskittyminen seuraavan päivän kisoihin oli paikallaan. Hotellille nukkumaan ja hermoilemaan.

Spesifistä lajiraporttia en ala nyt kirjoittamaan, vaan ihan yleisiä huomioita vaan. Tulokset olivat kaikilla matkoilla kauden parasta luokkaa. Kaikissa lajeissa jäin vain vähän ennätyksistä. 50m perhosuinnissa kirvelevä 4 sadasosan ero omaan ennätykseen mm. Positiivista tässä on se, että tulostaso on vakiintunut paremmalle tasolle. Piikki kun tulee, niin sitten hypätään taas uusille luvuille. Startista sain hyviä havaintoja kisojen aikana. Tällä kertaa ihan tiedostetusti, eikä vahingossa. Mitäs muuta? Joissan lajeissa oli yllättävän vaisu taso, ilmeisesti se pukujen poistuminen rokottaa vähän. Huippujen uinneista silmäänpistäävää oli pääty/liukutyöskentely. Suomalaisilla aika paljon työsarkaa niillä osa-alueilla. Eikun hommiin!

Kokemuksena aivan mahtava reissu. Jätti aika paljon nälkää ja anto hyvät kicksit motivaation kannalta. Suosittelen Tukholmassa kilpailua muillekin, koska puitteet ovat todella loistavat. Verratilaa löytyy, allas on todella nopea ja kylpyläpuolelta löytyy hyvä vesiliukumäki. Eikä reissaaminenkaa täältä Suomesta ole mitään megakallista, etenkään laivalla.

Nyt kuitenkin lepäilemään ja sulattelemaan mennyttä kautta. Palataanhan astialle.

PS. Lisäsin muutaman finaalivideon maailmancupeista. Check it out!
Videot täältä!

Raporttia Espoosta

2010-11-02T20:10:00.003+02:00

Back from Espoo. Pitää ihan pitkästä aikaa kirjottaa jonkinlaista kisaraporttia. Tässä sitä nyt sit tulee. Kokonaisuutena kisat meni vallan mainiosti. Vaparimatkoilla pääsin lähelle ennätyksiä ja perhosissa heitin vanhat enkat romukoppaan.

100m vapaauinti

Alkukilpailuissa uinti tuntui helpolta ja kevyeltä. Pitkä päivä hallilla verotti iltaan menoa ja aika sama kuin aamulla. Illalla uinti oli aika raskasta ja väsynyttä.

50m perhosuinti

Aamulla kellotin enkan 25.13, joka viilasi 3 kymmenystä pois vanhasta enkasta. Uinnista jäi muuten hyvä maku, mutta käännös ja maaliintulo eivät oikein sattuneet kohilleen. Illalla käännös ja maaliintulo oli jo parempia. Eka piikki uinnista kuitenkin aika väkinäistä ja tokalle piikille sitten rennompaa uintia. Tuntu siltä et pääs vasta 10m ennen maalia hyvään vauhtiin. Aika kuitenkin 25.12 eli sadasosa aamusta pois. Tarkkaa duunia.

Sekariviesti

Pääsin tällä kertaa uimaan meidän ykköseen perhosta. Aamulla alkukilpailuissa aika 24.8 ja illalla 24.9 uskomattoman hitaalla vaihtovälillä. Ykkösjoukkue nappasi hopeata ja kakkonen pronssia. Komeeta kateltavaa kun kaks JKL joukkuetta palkintokorokkeil;)

100m perhosuinti

Laji jota ehkä hieman kauhulla odotin. Verrassa eilispäivän 6 starttia tuntui sen verran paljon, et alko vähä hermostuttaa. Nollasin kuitenki asian ennen starttia ja aattelin lähteä uimaan sellasella "leikittelevällä" taktiikalla. Vanhasta enkasta lähti 2.3sekkaa pois ja 56.88 ajalla pääs vipona finaaliin. Peruutin kuitenkin illan finaalin, koska säästelin illan tärkeään vapariviestiin.

50m vapaauinti

Aamulla rutiiniuinnilla 23.5 finaaliin. Ei paljon kommentoitavaa. Illalla kesken uinnin vähän vahingossa hiffasin että jos lyhentäis käsivedon palautusta niin vois ote purra paremmin ja frekvenssiä saada ylös. Toka piikki tuli selvästi vauhdikkaammin kuin aamulla, ja uin lähes ennätykseen 23,39 ajalla. Hyvä havainto näin kesken uinnin.

Vapariviesti

Aamulla selvittiin rutiinilla finaaliin. Aamulla miun osuusaika oli jo ihan jees 22.8. Iltaan koitin muuttaa hieman tekniikkaa henkilökohtaisen 50m vaparin johdosta ja vedin lyhyemmäl palautuksel. Onnistuinki puottamaan ajasta vähän pois ja illalla osuusaika 22.59, joka lähentelee viime vuonna kumipuvulla uitua viestienkkaa 22.4. Suomen mestaruuskin irtosi riittävällä marginaalilla meidän eduksi. Eroa yksi sadasosa.. Muutenkin vahva panos taas JKL tiimiltä, 3 joukkuetta finaalissa :)

Kisoista jäi lähinnä positiivinen maku perhosten takia ja viestien. Myös nousu omalle tasolle, hieman alakanttiin menneiden kesän SM-kisojen jälkeen lämmitti mieltä. Alkusyksy oli hankala selkävaivojen ja nilkkavaivan takia, eikä treenaaminen meinannut lähteä käyntiin. Ongelmat voitettiin kuitenkin ja päästiin hyvään vauhtiin jo nyt Espoossa. Ensi vklp extravaihde vielä silmään maailmancuppeihin ja sitten kohti Vaasan lyhyen radan SM-kisoja.

Mitähän vielä? Jouduin elämäni ekaan doping-testiin. Vähän jänskätti että jäädäänköhään Espooseen koko yöksi, mutta yllättävän helposti homma hoitui. Testaaja ymmärsi tilanteen vakavuuden kun totesin et "minuu jännittää sit iha helvetisti". Huumorimiehenä lievitti tilannetta tietysti huumorilla.

Maailmancupeista huomenna lissää!

Finnish Open GP

2010-10-29T11:33:00.002+03:00

Hipshei, se ois lähtö Esboota kohti tässä parin tunnin piästä. Kassu totes treeneissä kyseisistä kilpailuista hyvin, että joka vuosi nää skabat tuntuu tulevan ihan puun takaa. Osuvasti sanottu.

Mitkäs kisat nää GP-kisat sitten on? Kyseessähän on "kansainväliset" kisat, joihin on yleensä tullut ulkomailta muutamia urhoja mittelemään voimiaan. Viime vuonna mm. olympiavoittaja Darian Townsend Etelä-Afrikasta ja tänä vuonna Tanskan ihme naisten puolelta Jeanette Ottesen, jolla muutama arvokisamitali ja olympiafinaali CV:ssä. Kaikki Suomen parhaat ovat yleensä paikalla. Kuudelle kisojen parhaalle jaetaan rahapalkintoja ja oikein parhaille jopa lippu EM-kisoihin. +++++++ Kisoissa uidaan 4x50m SM-viestit. Eli panosta tuntuu olevan.

Kisoja en oo ite kauheesti ees miettiny, lähinnä varmaan viikon päästä olevien maailmancupkisojen takia (niistä lisää ens viikolla), joita odottelen enemmän. Ilmeisesti myös Benin neuvo "don't think too much" on alkanu mennä perille. Heh heh.... Eniveis uin kisoissa 100m vapaa ja perhosta, 50m vapaata ja perhosta ja viestit.

Harjotukset on menny hyvin. Alkusyksystä olin aikamoisessa yössä jonkun ihmeen masennuksen takia. Nyt harkkatulokset on lähtenyt mukavasti nousuun ja fiiliskin vähän korkeammalle. Kassellaan mitä vklp tuo tullessaan.

Loppufiilistelyksi meidän viime vuonna uima Suomen ennätys 4x50m vapaauintiviestissä samaisissa GP-kisoissa, järjestäjänä tuolloin kotoinen Jyväskylä.

4x50m Vapaauintiviesti

Urheiluharjoittelun päämäärä

2010-10-26T17:54:00.002+03:00

Suoraan Bompan ja Haffin kirjasta Periodization lainaan yhtä kohtaa, joka pisti silmään:

"The main objective of training is to increase the athlete's sporting skills and, ultimately, level of sporting performance"

Aika useassa valmennuskirjassa painotetaan tuloksen tekemistä, että siihen harjoittelu pyrkii. Tottakai siihenkin, mutta miusta urheiluharjoittelulla on paljon tärkeämpiä tavotteita kuin tuloksen tekeminen.

Esimerkiksi kasvatuksellinen rooli. Urheilija oppii pitkäjänteisyyttä ja työmoraalia elämää varten.

Hyviä drillejä

2010-10-24T19:06:00.002+03:00

Mietiskelin tänään hyviä treenejä mitä on tullut tehtyä omalla uintiuralla. Treenien mietiskely johti drillien mietiskelyyn. Aattelin kirjata ihan muutaman lempparin ylös.

1. Rintauintia melko kovalla nopeudella, siten että joka toinen potku rinulia ja joka toinen delffarilla. Tää drilli opettaa miusta erityisen hyvin rinuliin tärkeätä lantion käyttöä ja muutenkin tuntuu vähän pakottavan potkua oikeeseen rytmiin.

2. Yhden käden vaparia. Niinkin yksinkertainen drilli ja silti toimiva. Toimii erityisen hyvänä vesivoima/nopeusharjotteena miun mielestä. Jotta pääset kunnolla eteenpäin joudut oikeasti vetämään todella kovaa.

3. Perhosta ylinopeutena vetokumilla. Perhonen käsitetään aika monesti hieman virheellisesti uinnissa voimalajiksi jostain syystä. Siks kai se helposti menee monella (mukaanlukien allekirjoittaneella) runttaamiseksi. Ylinopeutta vetokumilla mentäessä perhoseen saa oikeanlaista lentoa ja rentoutta. Oppii oikean fiiliksen ja tuntuman. Jos vedät liian kovaa, niin vauhti sakkaa. Jos taas annat vauhdin tulla leikitellen, tuntuu siltä kuin lentäisit.

4. Delffari/keskivartalo

5. Kyljellään tehtävät delffarit. Sivuttain omasta mielestä helpompi opetella oikeaa vartalonkäyttöä delffareihin.

6. Nopea seläri-rinuli käännös

7. Perhosta bodyboardilla. Hyvää vesivoimaa samalla, kun opettelet oikeata otekohtaa jossa voimaa olisi hyvä käyttää perhosen käsivedossa.

Tässä nyt muutamia tän hetken favoritteja

Aktivoinnista

2010-10-20T19:55:00.002+03:00

Kävin viime perjantaina Benin klinikalla tekemässä funktionaalisia testejä. Palautetta Beni anto etenkin miun syvien vatsalihasten aktivoinnista, että ois vähän puutteita. Britti kun on niin ei posia paljon herunu. Lähinnä pyöritteli vaan päätään ja naureskeli ivallisesti.

Tartuin tuumasta toimeen ja ajattelin et perkele onha se opittava kunnolla aktivoimaa noi syvät vatsalihakset. Otin Michael Boylen functional training for sports kirjan käteen ja eikun treenaa. Alkuun tuntemukset käsitti lähinnä turhautumista ja epätoivoa, kun ei homma skulannu.

Tänään oon kokenu aikamoisen valaistumisen (ainakin luultavasti). Tykittelin perustapaan noita aktivointitreenejä ja yhtäkkiä huomasinkin, että hitto vie, miun vatsatha alkaa väsymää! Ilmeisesti tein siis jotain oikein. Tän jälkeen innokkaasti jauhoin lisää ja lisää. Ennen aikaaka meikällähä oli hiki, syke ylhäällä ja hengästyny olo. Ja mie vaa makasin lattialla!! Eikä tätä selitetä sillä et miun huonees ois yhtä kuuma ku saunas, ku ei tääl todellaka oo.

Viisasten kivi pilkottelee siis täl hetkel muiden seasta. Vois ihan piruttain tarttua siihen!

Kova kilpailija

2010-10-18T22:24:00.002+03:00

Mieleeni nousi kysymys huippu-urheilijoiden piirteistä. Pitääkö huippu-urheilijan olla kova periksiantamaton kilpailija?

Tottakai pitkillä matkoilla on hyötyä jos olet periksiantamaton. Vaikka kuinka väsyttäisi niin jaksat vaan roikkua ja roikkua kaverin perässä, ehkä jopa mennä ohi jos olet megakova. Entäs sprintteri? Helposti kaveria seuratessa homma menee puristamiseksi tai oma keskittyminen herpaantuu. Tärkeää hyvässä sprintissä on rentous ja omaan touhuun keskittyminen.

Vastaus lienee siis kai kyllä ja ei

Carpe diem

2010-10-17T15:15:00.003+03:00

Sunnuntaifilosofiaa tänään. Aika perussettiä mutta annetaan nyt mennä kerta mielessä pyörii.

Ihmiset tykkää funtsia menneitä aika useasti. Useimmiten mieleen nouseen kaikkia hauskoja muistoja, mutta hyvin usein jää murehtimaan menneitä. Ruotii itseään menneistä virheistä ja ehkä jopa syyttää itseään sisäisellä äänellä. Kuulostaako tutulta?

Tulevaisuudesta tykätään huolehtia kanssa. Voi odottaa jotain tiettyä asiaa/tapahtumaa tai sitten pelätä mitä tuleman pitää. Hyvänä esimerkkinä huolenaiheista nuoremmilla ihmisillä, että saankohan töitä ikinä. Kuulostaako tutulta?

Menneisyys ja tulevaisuus pyörii ihmisten mielissä sen verran paljon, että tärkein asia hämärtyy täysin - nykyisyys. Menneistä virheistä voimme oppia ja suuntaviivoja tulevaisuuteen asettaa, mutta asia johon pystymme vaikuttamaan on nyt ja tässä.

Kun olet sujut menneisyyden kanssa ja et murehdi huomisesta, niin voit lentää.

"Uskalla uida hitaasti..."

2010-10-14T19:02:00.002+03:00

Tänään treeneissä oli hyvä setti. 3x50m täysiä 10 minuutin lähöllä ja omaa lajia tietysti. Omia lemppareita tuollaset setit. Muutaman päivän sisään oon antanu ajatuksia 50m matkojen uimiselle tosi paljon. Lähinnä miettiny sitä että miten se aika usein menee puristamiseksi. Sanoin Makelle että oon pelänny lähtee "hiljaa" liikenteeseen, jolloin helposti lähtee täysiä uimaan, mikä on virhe. Nyt tänään treeneissä koitin kuitenkin lähteä "hiljaa" liikenteeseen.

Eka 50m menin perhosta ja kevyellä alotuksella. Loppuunkaan en lähtenyt kiristämään yhtään. Aika oli 26.3 joka on ihan jees. Lähinnä mietitytti että tuntupa kevyeltä. Tokalle 50m matkalle ajattelin lisätä loppumatkalle, eli 12,5m matkalle selvästi tehoja, mutta yhtä rennolla alotuksella. Make vielä kehotti funtsimaan arvokisapauhua lopulle matkaa. Tuloksena perhosen treenienkka 25.3 kiitos hyvin onnistuneen loppukirin ja rennon alotuksen.

Jätti sen verran hyvän mielen, että viimoisen menin vaparia samalla taktiikalla. Tosin vaparissa ajatus karkasi viimoisella 10m matkalla selvästi ja uinti muuttu aika väkinäiseks. Kuitenkin pitkästä aikaa hyvä treeniuinti 23.8. En oo treeneissä uinu alle 24 sitten viime kevään. Hyvä näin!

Hyvä treeni, parempi mieli

Elämänviiva

2010-10-12T22:45:00.002+03:00

Kehityspsykologiaa lukiessani törmäsin elämänviivaan. Sellaiseen harjoitukseen siis... no eniveis ideana on piirtää omasta elämästään viiva. Viivalle asetetaan nousut ja laskut ja vedetään siitä jonkinlainen keskiarvo analyysi. Esimerkiksi nouseva suora voi olla vaikka naimisiinmeno ja laskeva ero jne. Idea selvä eiks je?

Sain idean jos kyseisen elämänviivan tekisi kokeneille urheilijoille, joilla on jo vähän uraa takana. Jos on ollut vaikka 10 vuotta yleisurheilija. Piirtää jokaisesta vuodesta yhtäjaksoisen viivan ja sinne nousut/laskut. Kausi 1 oli hyvä, kausi 2 huono, kausi 3 hyvä jne jne.

Viivan avulla olisi hyvä tarkkailla urheilijan omia ajatuksia omasta urastaan. Paljon hyvää näkevä (paljon nousevaa suoraa) on optimistisempi oman uransa suhteen, mikä on tietysti parempi kuin olla epäluuloinen. Epäluuloisuutta voitaisiin karsia tällä tekniikalla paremmin pois ja yrittää suunnata positiivisempaan ajatteluun.

Syysmasennus

2010-10-11T19:36:00.002+03:00

Ei kiinnosta oikee mikkään täl hetkel. Tuntuu vähän siltä että energiat ja voimat on hukassa. Hemmetin syksy kun imee mehuja. Syksyllä sitä tuntuu kyseenalastavan iltojen pimentyessä asioita paljon enemmän. Onko missään mitään järkeä? Kyynikko vastaisi että ei mutta mutta... ehä mie nyt mikää kyynikko oo sentäs.

Elämää on kuitenkin ihan mukava täyttää erilaisilla asioilla. Koululla, urheilulla, kavereilla, perheellä jne. Filosofisesti ajatellen kuka nyt tyhjää taulua haluaisi katsoa. Kyllä kaikilla on paljon kivempaa, kun taulussa on jotain tavaraa.

Mitäköhä mie oikein horisen... en tiiä. Hitto palataan asiaan huomenna

Anarkiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

2010-10-04T10:00:00.000+03:00

"We're not tools of the government, or anyone else. Fighting was the only thing... the only thing I was good at. But... at least I always fought for what I believed in"

Yhteiskunta tappaa unelmia

2010-10-03T00:04:00.002+03:00

Välillä tuntuu et yhteiskunta ei jätä meille oikein mahdollisuuksia. Instituutiot ohjaavat ihmisiä paljon, toisaalta hyvä ja toisaalta ei. Paska puoli on se, että meille asetetaan tehtäviä etukäteen mistä pitäisi suoriutua. Synny, mene kouluun, hommaa koulutus, aloita työt, perusta perhe ja kuole pois.

Suomalainen yhteiskunta ei tue kauheasti erilaista polkua, etenkään urheilijoiden polkua. Täällä pohjolassa ei kannusteta jahtaamaan omia unelmiaan, vaan pyörimään rattaiden mukana siinä missä muutkin. Eihän urheilija ole mikään ammatti!!

Lukioissa sentään saa kursseja urheilemalla. Missä on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen järjestämä apu?

Kiitti ihan v.....

Ruokapäiväkirja part I

2010-09-30T20:19:00.009+03:00

Make pyysi meitä kirjaamaan ylös unipäiväkirjaa. Jotta nähtäisiin miten on levätty jne. Jokunen aika sitten Make hehkutti ruokapäiväkirjaa missä otetaan kuvia päivän safkoista. Ajattelin ihan huvin vuoksi koittaa muutaman päivän ajan ja raportoida tänne kuvamateriaalin muodossa. Tulevaisuudessa ehkä lisää tiedossa näitä safkapäivityksiä.

Tässä tämän päivän antia

Overreaching?

2010-09-28T21:11:00.002+03:00

Treeneissä vedettiin tänään klassikko III nimellä kulkeva treeni. Ideana oli siis vetää aika paljon kovaa ja täysiä. Setit koostuivat lähinnä 25-75m rykäisyistä. Onnistunut treeni omalta osalta. Aika paha olo tuli muutamaan kertaan setin aikana, hyvä niin.

Huomiona kuitenkin oman kropan väsymystila. En oikeen missään vaiheessa saanut happoja kunnolla ylös vaikka tuli vedettyä "reikä päässä" muutamia kohtia treenistä. Viimeiseenkin 50m latasin alusta saakka kaiken peliin ja maalissa kyllä sattu, mut vähä oli sellane olo et tässäks tää nyt oli. Aika hyvä merkki siitä, että nyt ois aika vähän lepuutella enempi. Can do!

Yllättävän onnistunut viikko

2010-09-26T19:39:00.002+03:00

Alkuviikko ei lähtenyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla liikenteeseen. Sairastuin viikko sitten flunssaan ja se jatkui alkuviikkoon. Maanantaina ei en edes hypännyt altaasen kerta kurkku oli sen verran kipiänä. Tiistaina kävin iltatreenissä uimassa vähäsen. Jouduin tosin jättämään silloin yhden kynnyssarjan kesken, kerta alkoi olo pahentumaan tasaiseen tahtiin sarjan myötä, niin koin parhaaksi että jätän leikin sikseen. Olo parani keskiviikoksi ja pystyin vetämään melko normaalin treenin jo. Loppuviikon pystyikin sitten harjottelee jo 95% vaikka vieläkin oli vähä sellainen puolflunssanen olo.

Loppuviikon treeneistä perjantaina kulki aika hyvin. Tein muutaman kauden parhaan piikeissä mitä uitiin. Perhonen mm. 10.6 ja vapari 10.0 eli ihan hyvää vauhtia. Lauantaina tapahtui jännnnnnnnä juttu. Nukuin pe-la yön ihan hiton huonosti ja aamulla väsytti tosi paljon. Ei oo vähää aikaa ollu aamulla niin väsyny/kärttynen olo ku sillo. Hallillaki olo oli vielä vähän samanlainen. Kuitenki ihme tapahtu ja piristyin treenin aikana. Jyväskylässä ollessani oon huomannu, että vaikka useesti tulee treeneihin pieni kyy otassa, niin se on poistunu kyllä ennenku lähtee hallilta. Kiitos siitä kuuluu mukaville treenikavereille ja muutenkin hyville treeneille, jotka on vaihtelevii.

Nyt voisin virittäytyä kirjoittamaan kuormitusfysiologian demon raporttia ja sen jälkeen tiskailemaan.

Hyviä potkusettejä

2010-09-23T20:58:00.002+03:00

Tänään illalla meillä oli aika harvinaista herkkuu tarjolla treeneis. Uitiin nimittäin potkuja IV-alueella. Settinä oli:

3x (2x50 broken + 50 IV) välissä 100-200 verraa

Pienen innostuksen saaneena menin kaikki delffareilla. Toka kierros mentiin selän delffareita ja kyllä muuten hapotti. Sanoinki Makelle että ei oo koskaan tuntunu takareisissä näin pahalta.

Lopuks vielä haasteena saatiin 3 minuuttia seinällä istuntaa jalat 90 asteen kulmassa ja 3 minuuttia pystypoljentaa vedessä. Vuorotellen aina minuutin välein, mutta 6 minuuttia putkeen. Reidet oli mukavan palaneen oloiset tän setin jälkeen, kun tosissaan nyt sattui tekemään.

Potkutreenit on tällä kaudella miusta olleet sellaisia, niinku sprinttereillä pitääkin olla. Huolestuttavaa on myös se, että Make on onnistunut loihtimaan jo useamman hyvän potkutreenin tän kauden aikana. Pitäisköhän täs alkaa jonkinlaisiin toimenpiteisiin?

Kassellaa syssymmäl