Raportti valmentajakahvit Vol 1!

Historian ensimmäiset valmentajakahvit on nyt järjestetty. Haluaisin vähän avata mistä on kyse ja mitä ensimmäisillä valmentajakahveilla puhuttiin. Ihan ensimmäiseksi haluan hypätä ajassa hieman taaksepäin marraskuuhun 2011.

Olen juuri tulossa harjoituksista kotiin, kun puhelimeni soi. Kaivan puhelimen taskusta ja soittajaksi paljastuu hyvä ystäväni Juuso Konttinen. Yleensä kun Juuso soittelee minulle päin, niin tiedän että nyt on pahat mielessä. Juuso heittää ilmoille idean, että mitäs jos Ville pistettäisiin valmentajakahvit pystyyn. Hetkeäkään epäröimättä vastaan myöntävästi. Eikä aikaakaan, kun olimme Juuson kanssa suunnittelupöydän ääressä.

Mitkä ihmeen valmentajakahvit?

Tapahtuma jossa mahtavat opiskelijamme voivat keskustella liikunnasta, urheilusta, valmentamisesta yms. Tapahtumana kahvien tavoitteena on olla lämminhenkinen keskustelufoorumi, johon kaikki voivat tulla mukaan avoimin mielin vaihtamaan ajatuksia. Tarkoituksena on, että ihmisille tarjottaisiin aihealueita, jotka herättävät mielenkiintoa ja keskustelua. Jokaiseen tapahtumaan tulisi yksi alan ammattilainen ohjaamaan keskustelua. Kahveja järjestettäisiin kerran kuukauteen ja tapahtumana se olisi täysin ilmainen. Monesti hienot suunnitelmat jäävät pöytälaatikkoon, mutta Juuson kanssa olimme sitä mieltä, että kahvit on saatava aluille heti vuoden 2012 alusta lähtien. Muutaman puhelun ja sähköpostin jälkeen ensimmäisille valmentajakahveille puhujaksi saatiin oman alansa ammattilainen Sami Kalaja ja aiheena tulisi olemaan taidon oppiminen.

Ensimmäiset valmentajakahvit järjestettiin 26.1. aurinkoisena torstaiaamuna. Menimme Juuson kanssa hyvissä ajoin pistämään paikkoja kuntoon. Kahvi oli porisemassa hyvää vauhtia, kun ensimmäiset kuulijat saapuivat paikalle. Hieman alkoi jännittää, että löytyyköhän ihmisiltä mielenkiintoa tapahtumalle. Löytyihän sitä, sillä paikalle saapui meidän laskujen mukaan 45 kuulijaa!

Seuraavaksi Juuso kertoo omin sanoin, mistä kahveilla puhuttiin:

“Esityksen aluksi Sami esitteli pahaa-aavistamattomille kahvittelijoille tukun tiukkoja faktoja taidon oppimisesta, jotka hetken kuluttua itse tiputteli yksi kerrallaan alas paikkaansa pitämättöminä väitteinä. Välittömän palautteen kohteeksi joutuivat mm. taidon oppimisen herkkyyskaudet, oppimisen ahaa-elämykset ja suuri palautteen määrä taitojen opettamisessa. Kahveilla käytiin ajoittain tiukkaakin keskustelua oppimisesta ja opettamisesta, mikä oli erittäin hyvä asia kahvien alkuperäistä ideaa ja yleisön oppimista ajatellen. Erityisesti allekirjoittaneelle mieleen jäivät keskustelu liittyen kielen oppimiseen ja herkkyyskausiin, lämärien treenaaminen vanerilta ja yksipuolisesta toistamisesta avautunut keskustelu.

Sami päätti esityksensä listaamalla prinsiipit taidon oppimisesta:

-tarvitaan riittävä määrä harjoittelua

-vaihtelun määrä tehostaa oppimista

-oppimisen eteen pitää nähdä vaivaa

-oppiminen on tehokkainta, kun treeneissä on hauskaa”

Summa summarum. Ensimmäiset kahvit olivat jymymenestys! Palataan astialle Valmentajakahvit vol.2 kera!

Ville & Juuso

Vanha koira ei opi kuin uusia temppuja

Otsikko on lainattu Alpolan Matilta, kiitos siitä. Tänään kävelessä kotiin päivällä funtsin sitä, miten monilla ihmisillä tiedonjano loppuu. Olen törmännyt valitettavan moneen valmentajaan, jotka tuntuvat tietävän kaikesta kaiken eivätkä kouluta enää itseään eteenpäin. Aiheestahan päästäisiin pidemmälläkin pohdinnalla filosofiaan ja siihen, että kuinka paljon ihminen voi tietää ja mitä tieto on. Nyt en sukella kuitenkaan niin syvälle. Ehkä joku toinen kerta.

Itse en usko siihen, että ihminen voisi olla kaikkitietäväinen jossain vaiheessa. Kaikesta voi aina oppia jotain uutta. Keskustelin Pulkkisen Tommin kanssa viikonloppuna siitä, että onko esimerkiksi kokeneen uinti-ihmisen järkevä mennä uimaliiton taso1 valmentajakoulutukseen. Tommi oli sitä mieltä, että myös kokenut ihminen voi oppia kyseiseltä kurssilta jotain uutta. Komppaan tätä mielipidettä. Kuten Tommi sanoi, niin asenne ratkaisee. Jos suhtaudut ylimielisesti aiheeseen, niin tuskinpa opit mitään uutta. Kun taas olet avoin, niin työkalupakkiin voi tarttua vaikka mitä mukavaa.

Itse pyrin nykyisin menemään kaikille luennoille sillä periaatteella, että jos opin yhdenkin uuden asian, niin hommasta oli hyötyä.

Hyvä esimerkki uudesta oppimisesta tulee Judon maailmasta. Telkasta tuli kerran dokkari jostain judogurusta, mikä oli harrastanut lajia 60-70 vuotta ja omisti jonkun 25 Danin punamustavyön. Tämä guru seuraili innokkaana lasten judokurssia, jossa käytiin alkeita läpi. Mieheltä kysyttiin, että miksi hänen kaltainen guru kuluttaa aikansa tällaiseen. Guru vastasi jotenkin niin, että koskaan ei tiedä mitä aarteita voi tarttua matkaan, kunhan pitää vain avoimen mielen. Samaan lauseeseen mies peräänkuulutti, että lapsilta oppii parhaiten.

Now that's what I call Guruism

Missä välissä teoriasta tuli faktaa?

Saunoin viime vklp Kassun kanssa kerrostalomme yleisellä saunavuorolla. Aihe jostain kumman syystä ajautui tieteeseen ja eri teorioihin. Sanoin että urheilun puolella on monia vähän hataroita teorioita. Luen Zatsiorskyn ja Kraemerin science and practice of strength training kirjaa paraikaa, jossa puhuttiin klassisesta superkompensaatiosta ja muista teorioista jotka selittäisi suorituskyvyn parantumista. Teorioista lukeminen herätti pienen anarkistin taas.

Siinä keskustelun tiimellyksessä nousi ajatus mieleen, että miksi ihmiset mieltävät tutkimuksista saadun tiedon usein 100% varmuudella faktaksi? Usein keskusteluissa ja arkikielessä ihmiset käyttävät hyvin voimakkaita ja painavia sanamuotoja, jotka viittaa siihen että tutkimustulos on oikeassa. Esimerkiksi "Tutkimuksen mukaan kreatiinista EI OLE hyötyä".

Itse tutkimuksissahan näin ei lue. Vaan siellä on varovaisia valintoja käytetty. Vapaasti suomennettuna muodot ovat tyyliin "Tutkimuksen mukaan kreatiinista EI VÄLTTÄMÄTTÄ ole hyötyä" tai "Tulokset osoittavat että kreatiinista VOISI MAHDOLLISESTI OLLA hyötyä".

Painaako sana TIEDE niin paljon kupolin takaraivossa, että sieltä maailmasta tullutta ei voi kyseenalaistaa?

Teoriathan ovat vain nimensä mukaisesti TEORIOITA. Yksi mahdollinen selitys jollekin ilmiölle. Eli...ei siis 100% faktaa.

Miksi ihmiset kumartaa niin orjallisesti eri teorioille?

Valmentajakahvit VOL 1

Nyt alkaa tapahtua! Huomenna käynnistyy ekat valmentajakahvit! Kahvien historiahan juontaa juurensa syksyyn 2011. Juuso soitti meikälle ja ehotti, että mitäs jos pistettäis tällanen viritelmä pystyyn.

Viritelmän ideahan oli tarjota opiskelijoille hyvä forumi, johon tulla spekuloimaan urheilusta. Liikuntatieteellisessä on paljon fiksuja tyyppejä, joilla on paljon annettavaa urheilulle. Forum on vain puuttunut. Nyt sitä on tarjolla. Jokaisella kahvilla olisi tarkoitus saada jonkun alan ammattilainen puhumaan asiasta X. Ideana ei ole, että tämä olisi joku luento, missä ammattilainen paasaa miten asia on. Kahveilla nimenomaan vaihdetaan ajatuksia ja keskustellaan!

Tässä ensimmäisten kahvien kutsu:

"Hyvät opiskelijatoverit!

Historian ensimmäiset liikuntatieteiden opiskelijoiden valmentajakahvit ovat näkemässä päivänvalon!

Ensimmäiseksi puhujaksi on varmistunut Sami Kalaja, joka tulee puhumaan taidon oppimisesta. Samia voi luonnehtia jopa guruksi liikuntataitojen oppimisen saralla. Hän on työskennellyt esimerkiksi huippu-urheilijoiden Jani Tanskasen ja Jere Hårdin kanssa.

Ajankohdaksi tapahtumalle on varmistunut 26.1. klo 09-11, paikkana KIHU:n kokoustila Hipposhallilla. Sisäänkäynti monitoimitalon tai Hipposhallin puolelta. Tarjolla on hyvien juttujen lisäksi kahvia ja pientä purtavaa. Tapahtuma on TÄYSIN ILMAINEN!

Ota kaverisi mukaan ja tule osallistumaan historian ensimmäisille valmentajakahveille!

Terveisin,

Liikunnan Riemu"


Oon aika innoissani tästä, että huomenna tää asia konkretisoituu. Niinkuin tänään puhuttiin ystävien kanssa, että monesti heitellään kyllä hienoja ideoita ilmoille jäätävine powerpointteineen, käppyröineen ja suunnitelmineen, mutta... toteutus on usein hyvin nihkeä. Jäädään pyörittelemään. Nyt on tartuttu tuumasta toimeen ja ekat kahvit näkee huomenna päivänvalon!

Mahtavaa!

Ylimääräistä aikaa

Saispa lisää tunteja päivään. Noita tunteja moni kaipaa lisää päiväänsä. Ajanpuute on "hyvä" tekosyy moneen tilanteeseen. Kouluhommat on myöhässä... ei oo vaan ollut aikaa. Et oo kerenny näkemään kavereita tai soittelemaan... no on vaan ollu niin kiirettä. Tänäänkään en oo kerenny mitään tekemään... ei oo vaan ollu tunteja päivässä tarpeeks.

Havahduin tähän asiaan ihan kunnolla joskus 1,5 vuotta takaperin. Rupesin funtsimaan et onko oma elämä tai ylipäätään muiden ihmisten elämä muka niin hemmetin hektistä, että kokoajan tarvii lisäaikaa. Päädyin siihen lopputulokseen, ettei se oikeesti oo.

Aloin jaottelemaan hommia tasaisesti päiville. Karsin turhaa jäätämistä pois ja muutenkin pyrin tekemään kaikista muista aikatauluista tehokkaampia. Tän seurauksena sain ennätysmäärän kouluhommia tehtyy + hoidettua muutkin elämän osa-alueet ihan kunnialla.

Nyt kyllä lähiaikoina oon sortunu aika pahasti taas siihen epätehokkaaseen ajankäyttöön. Tuo tehokkaana oleminen on pidemmän päälle ihan kuluttavaa puuhaa.

Voit kysyä iteltäs, että onko siun oma elämä oikeesti niin hektistä mitä luulet? Oo ihan rehellinen ittees kohtaan, älä yhtään kaunistele. Kuinka paljon päivästä kuluu turhaan jäätämiseen? Jos huomaat saman ilmiön, kuten ite huomasin aikanaan, niin koita ihan piruttain tota ajankäytön tehostamista. Turha jäätö pois, niin huomaat et alkaa löytyy aika paljon ylimäärästä aikaa. Henkisesti tietysti se vaatii pientä itsekuria.

Niin ja.... onha se jäätäminen vaa kivaa:)

Sutimista

Luvattoman pitkä aika siitä, kun viimeks kirjottelin tänne. Joku on saattanu varmaan miettii, et oonko lopettanu kirjoittamisen tänne kokonaan. Valitettavasti niille, jotka toivo sitä, niin näin ei ole tapahtunu ainakaan vielä. Yksinkertaisesti ei oo vaan kokenu, et ois jotain sanomisen arvoista. Eikä nykysin jotenkin jaksa vaan päivitellä sellasta "mitä kuuluu" tyyppistä blogia. Niitä on netti pullollaan.

Talvi tuli ja se herätti vanhat ajatukset pintaan. Tästä asiasta oon aikasemminkin kirjoittanu blogiin, mutta kirjoitetaan nyt uudestaan. Kaikki uinnin parissa toimivat tietää, että uinnissa hyvä käsiveto on pitävä. Veto ei sudi tyhjää, vaan se on kuin pitäisit jostain kahvasta/kulmasta kiinni. Talvella kun pyöräilet, niin jos polkaiset ekat polkaisut liukkaalla liian kovaa niin pyörä sutaisee tyhjää. Jos kuitenkin alotat ekat polkaisut rauhallisesti ja lähet sitten lisäämään voimaa ja frekvenssiä, niin pyörä pitää alusta saakka hyvin. Sama ajatus pätee uinnissa. Etenkin sprinttimatkoilla, jos käytät ekoihin käsivetoihin liikaa voimaa tai yrität pyörittää käsiä liian agressiivisesti, niin kulutat aika paljon turhaa energiaa eteenpäin menemisee. Kaveri joka malttoi mielensä, todennäköisesti pääsi alusta asti leikkiin paremmin kiinni ja jaksoi lopussa paremmin.

No ammatti-ihmisille ei varmaan mitään uutta, mutta ite tykkään tuosta talvella pyöräilystä hyvänä vertauskuvana oikeanlaiseen meininkiin.

Sit siihe "mitä kuuluu"- osastoon...

Joululomalla innostuin Guns N rosesista aika paljon. Kuunnellu nyt bändin tuotantoa ihan urakalla, ja harmi että bändin tykkikokonaisuus hajosi jo niin aikaisin. Harvalla bändillä tuntuu enää olevan ykkösmiehitys kasassa.

Treenit menny ihan kohtalaisesti. Imatralla tuli tehtyä jonkin verran startteja, koska siellä on omegan uus jakkara. Tai se päällinen pelkästään, mutta kuitenkin. Hemmetin hyvä juttu että sinne on saatu se. Vielä kun tänne Jyväskyläänkin saataisiin EDES YKSI... Puntilla tehty muutamia sarjaennätyksiä. Tänään tein dipeissä ja leuoissa lisäpainolla sarjaenkat. Hyvä niin.

Mutta ei nyt muuta tältä erää. Palataan asiaan mahdollisimman äkkiä

Laiskoja tavoitteita

Monella opiskelut on ohi, tai ainakin alkaa olemaan loppusuoralla. Työt on tehty. Oon sen verran ankara itelleni, etten suostu myöntämään olleeni ahkera, vaikka oisin puskenu duunia ihan älyttömästi. Ehkä sitä kannattaisi olla vähän armollisempi itsellensä...vai?

Tavoitteita pitää olla. Tai pikemminkin unelmia pitää olla, jotka muodostuvat sitten tavoitteiksi. Moni yrittää napata liian ison palan kakkua yhdellä kertaa. Esimerkki tavoitteina voisivat olla vaikka "olympiakullan voittaminen vuoden päästä" tai "kandin valmistuminen viikon sisään". Valitettevasti liian moni herää tavoitteidensa pariin liian myöhään, jolloin se pala on liian iso nieltäväksi kerralla.

Narisen aina tasaisin väliajoin omaa saamattomuuttani ja laiskuuttani. "Alotin lukee tenttiin vasta edellisenä iltana..." ja "En vaa jaksa venytellä iltasi...". Kuulostaako yhtään tutulta?

Mitäs jos jakaisi tien unelmiin pieniin palasiin? Loisi suunnitelman, joka on armollinen itselleen, mutta tarpeeksi haastava.

Koulujutuissa sinulla on roikkumassa 400 sivun tenttialue ja 10 sivun kirjallisuuskatsaus. Deadline on 30 päivän päästä. Jaat nuo "urakat" 30... tulee päivässä luettavaa 13.3 sivua ja kirjoitettavaa 0.3 sivua. Ei kuulosta pahalta verrattuna siihen viimoisen illan lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Mikä olisi hyvä sovellutus urheiluun... No otetaan esimerkki omasta lajistani uinnista. Pääkisat ovat 4 kuukauden päästä ja haluan hioa starttini, käännökseni ja maaliintuloni kuntoon. Oletetetaan että urheilija on ahkera harjoittelija ja käy tunnollisesti 10 allasta viikkoon. Eli matikalla... 4 viikkoa = 1 kuukausi. 4 kuukautta = 16 viikkoa --> 16x 10 treeniä 160 treeniä ennen pääkisoja. Urheilija tekee sopimuksen itsensä kanssa, että jokaisessa näissä treenissä teen 10 todella laadukasta käännöstä, starttia ja maaliintuloa. 160x10 = 1600 laadukasta toistoa per osa-alue. Aika paljon eikö? Ja toi 10 laadukasta toistoa on aika alakanttiin laskettu vielä, se voisi olla helposti uintitreeneissä 20 tai 30!

Pointtina se, että tekee laadukasta työtä sen verran mihin on varmasti valmis sitoutumaan ja on armollinen itselleen - huonoja hetkiä tulee! Pienellä kikkailulla lukujen kanssa ja hauskan laiskan tavoitteenasettelun kanssa, voi tulla aika paljon laadukasta työtä ja sitä kautta parempaa tulosta!

Mikä olisi sinulle hyvä sovellutus?

PS. Lukiossa olin sitä mieltä, ettei matikasta oo mitään hyötyä. Math strikes back!